Heinäkuun lopussa kävin koirien kanssa Mikkelissä näyttelyssä ja elokuun lopussa Landseeryhdistyksen erikoisnäyttelyssä Turengissa - molemmat menivät hienosti! Kummassakin näyttelyssä ystäväni veivät koirat kehään; Disa meni Hildan kanssa ja Laura meni Helvin kanssa. Oma kasvanut vatsani kun ei oikein tykännyt juoksemisesta... Mahtavaa, että on näin hienoja, auttavaisia ihmisiä elämässä :) 

Mikkelissä tuomarina oli Paavo Mattila. Hän ei ollut aiemmin arvostellut koiriani, joten yhtään ei tiennyt, mitä tuleman pitää. Kovasti oli poisjääntejä landseereissa, ilmoitettuna taisi olla 11 koiraa, mutta lopulta vain kuusi osallistui - 3 urosta ja 3 narttua. Hilda oli hienosti PN2 ja sai CACIB:n tällä arvostelulla: Hyvin rakentunut narttu. Silmät saisivat olla tummemmat. Sopusuhtainen runko ja hyvä runko. Erittäin hyvä luusto. Riittävät kulmaukset. Hyvälaatuinen karva. Liikkuu sivusta hyvin, voisi liikkua takaa paremmin. Miellyttävä käytös. Helvi-muori päihitti edelleen Hildan ja oli PN1, ROP-VET ja VSP: Erinomainen veteraani, jolla on kaunis pää ja ilme. Erittäin hyvä runko ja luusto. Hyvä ylälinja. Sopivat kulmaukset. Karva vielä hyvässä kunnossa. Liikkuu erittäin hyvin. Miellyttävä käytös. 

37997834_10214851480659039_5978643099356

kuvassa ROP Metsätalon Adolf ja VSP, ROP-VET Neris Grafika

Erkkarin tuomarina oli mielenkiintoisesti Marianne Holm. Häneltä Helvi sai viimeisen serttinsä kuusi vuotta sitten eikä Helvi ole sen koommin hänen arvosteltavanaan käynyt. Sää suosi, teltta nousi pystyyn ja oli oikein mukavaa seurata arvosteluja hyvässä seurassa. Omat koirani olivat koko näyttelyn viimeiset arvosteltavat, kun Hilda oli valioluokan viimeinen aakkosissa ja Helvi ainoa veteraaninarttu. Viime vuonna Hilda oli junnuluokassa vielä ja sijoittui luokan neljänneksi - nyt sijoitus oli sama todella kovassa joukossa, 11 menestynyttä valionarttua ja Hilda luokan neljäs, enpä olisi uskonut! SA:ta ei tullut, mutta ne olivatkin todella tiukassa, kun koko näyttelyn yli 50 koirasta vain 11 sai SA:n. Helvi sitten kuului tähän SA:n saaneiden joukkoon ja oli rodun paras veteraani <3 Olen todella ilahtunut tuloksista, hienot tytöt :)

Hildasta muutama kehäkuva alla ja arvostelu tässä: Hyväntyyppinen narttu, hyvät mittasuhteet. Hyvä pää. Oikea silmien muoto, mutta väri voisi olla tummempi. Hyvä kaula ja rintakehä. Hyvät raajat, hieman litteät käpälät. Liikkuu vaivatta ja hyvässä ryhdissä, mutta takaa hieman kapeasti. Hyvä karva. 

40020433_10215065200361898_3697207891070

40094002_10215065198921862_2630771102065

40079689_10215065199161868_4685755199053

40019652_10215065200801909_7193503027418

39753064_10215065198561853_6466456770347

Hilda esiintyi Disan kanssa tosi nätisti, Helvi sen sijaan vähän keuli :D Mutta annettakoon se anteeksi näin lähes 10 vuoden kypsässä iässä olevalle vetskulle, tuomaria ei ainakaan haitannut ja arvostelu oli tällainen: Hurmaavan hyväntuulinen 10-vuotias erinomaista tyyppiä. Hyvä tilavuus. Riittävä raajakorkeus. Vahva pää. Ystävällinen ilme. Erinomainen kaula. Tasapainoisesti rakentunut. Liikkuu edelleen oikein hyvin.

40049757_10215065349605629_8069751719594

40064490_10215065345605529_4835888710052

40158433_10215065349205619_3238283505846

40100074_10215065343685481_2509882328327

Viimeisessä kuvassa vasemmalla on myös VSP-veteraani Raigomillin Exodus. Sitten kuusi päivää erkkarin jälkeen tarkalleen laskettuna aikana syntyi meille poikavauva, joten nyt opettelemme kaikki uudenlaista elämää. Koe- ja kisarintamalla seuraa nyt jonkin aikaa hiljaiseloa - ei yksinomaan vauvan takia, vaan pääosin sen vuoksi, että sain Hildan kanssa suoritettua oikeastaan joka lajissa sen tason, johon taidot tällä hetkellä riittävät. Ainoastaan toko-kokeissa voisimme vielä käydä alokasluokassa koulutustunnusta yrittämässä, mutta katsotaan onko lähistöllä sopivia kokeita. Muuten keskitymme nyt harjoittelemaan uusia juttuja ja luustokuvissa pitäisi käydä.