Peku parani joulukuun loppuun mennessä hyvin lääkeainereaktiosta. Olin pari päivää niin iloinen, kun se oli taas oma pirteä ja touhukas itsensä, leikki lelujen kanssa innoissaan ja niin edelleen! Onnea ei valitettavasti kestänyt kauaa, sillä yhtenä iltana, kun päästin koirat pihalle, Peku liukastui rappusissa. Ei mitenkään pahan näköisesti, jalka vain hieman lipesi, mutta sen jälkeen alkoi ontuminen, joka näytti valitettavan tutulta... Maanantaille oli jo varattu kontrolliaika verikokeisiin ym. ja sunnuntain ajan pyörittelin asioita päässäni mielen myllertäessä omia masentavia polkujaan. Univetissa sitten eläinlääkäri totesi sen, mitä itsekin pelkäsin eli ontuminen johtui oikean takajalan polvesta ja vaikutti ristisidevammalta. Siinä keskustelimme asioista ja jouduin tekemään elämäni vaikeimman päätöksen: Jos kyseessä tosiaan on katkennut ristiside, niin sitä ei enää korjata, vaan Peku päästetään pois. Diagnoosi varmistettiin ns. vetolaatikko-testillä, jota varten koira pitää rauhoittaa. Sain jäädä Pekun kanssa kahdestaan eläinlääkärin huoneeseen odottamaan rauhoitusaineen vaikutusta ja yritin olla urhea. Kerroin Pekulle, miten hieno koira se on ollut ja kiitin kaikesta silitellen sen kaunista päätä.

Vetolaatikko-testi kertoi omaa korutonta kieltään: polvi lonksui aivan epästabiilisti sivusuunnassa eli ristiside oli täysin poikki. Vammaan ei ole mitään muuta hoitoa, kuin kirurginen korjaus. Sanoin eläinlääkärille, että Pekun ei tarvitse enää jaksaa taistella ja eläinlääkäri suoritti eutanasian. Kaikki meni rauhallisesti, Peku nukkui pois siinä sylissäni. Siinä vaiheessa, kun eläinlääkäri totesi Pekun sydämen pysähtyneen, tuntui minusta kuin omakin sydämeni olisi pysähtynyt. Sain jäädä rauhassa hyvästelemään Pekun ja kun olin valmis lähtemään kotiin, oli klinikan tiskille sytytetty kynttilä Pekun muistoksi. Kaikki kiitos Kouvolan Univetin eläintenhoitajille ja eläinlääkäri Johanna Mäkitaipaleelle Pekun hyvästä hoidosta ja hienotunteisuudesta sinä vaikeimpana hetkenä.

Toissapäivänä hain Pekun uurnan kotiin. Helvi on ollut vähän vaisu, todennäköisesti se osaksi heijastelee minun tunteitani, mutta varmasti kaipaa myös Pekua - Helvi on koko elämänsä elänyt Pekun kanssa ja ne olivat hyvin läheisiä.

Dingelin Mica Monte, Peku 29.7.2005 - 4.1.2016

Sillä hetkellä, kun sinä lähdet

olen minä sinun luonasi, aivan lähelläsi.

Pidän sinua sylissäni - ei, vielä paljon lähempänä

olet sielussani, sydämeni syvimmässä.

Etkä sinä lähde kuolemaan yksin, etkä tunne eron epätoivoa.