Käyn noin kerran viikossa koirien kanssa lenkillä kicksparkilla näin talvisaikaan, muutoin lenkkeilemme pääosin metsässä. Olen nyt nautiskellut vuoden verran tilanteesta, että minulla on kaksi vetävää koiraa - Helvi kun ei tykännyt vetää, niin Peku & Helvi -aikaan tai Helvi & Hilda -aikaan ei ollut kaksikkoa kelkan edessä. Jonkun verran kävin jo Pekun aikaan kelkkailemassa (siihen aikaan ihan tavallisella potkukelkalla) ja enemmän sitten Hildan kanssa, jolloin hankin ensin kickbiken ja sittemmin myös kicksparkin. Kickspark on siis tällainen: 

Perinteiseen potkukelkkaan verrattuna ergonomisempi, kun tangon korkeus on säädettävissä. Lisäksi kicksparkiin saa jarrut, jotka ovatkin aika ehdoton juttu koiran kanssa mentäessä. Kuvan kelkassa on myös vetoadapteri, jonka kautta vetonaru kulkee, jotta se ei kovin helposti mene kelkan alle. Itse käytän kicksparkissa lumijalaksia, joiden ansiosta lunta ei tarvitse olla kuin nimeksi ja kelkka luistaa hyvin. 

Jos puntaroi kickbiken ja kicksparkin välillä ja investoi vain toiseen, niin silloin suosittelen pyörää. Se on hyvä peli ainakin kolmena vuodenaikana ;)  Näitä on nykyään fatbike-versioina ja ties millaisilla varusteilla, eiköhän nastarenkaat tee kickbikesta ihan kelpo menopelin myös lumiselle pohjalle. Liukkaalla, jäisellä alustalla ei pidä koiria juoksuttaa, joten sen puoleen ei tarvitse pyöränkään sellaisella pohjalla mennä.

 

Vetoadapterin voi suunnata joko eteenpäin tai sivulle. Sivulle suunnattuna koiran ei tarvitse vetää, vaan se voi hölköttää vierellä. Rento ravi on mitä suurimmissa määrin hyväksi koiran selälle! Kovilla alustoilla ei ainakaan näitä jättirotuisia juoksuteta, mutta hiekkateitä ja metsäpolkuja onneksi löytyy vaikka mistä. Vetonarun on hyvä sisältää ainakin osittain joustoa, mutta vielä tärkeämpää on että valjaat ovat oikean kokoiset. Huskyvaljaat ovat tietääkseni paras vaihtoehto vetämiseen. Tärkeää on kaula-aukon sopiva koko, jotta valjas tulee rintalastan kärjen päälle eikä paina henkitorvea muttei toisaalta valu lavan päälle, vaan etujalka pääsee liikkumaan esteettä täyteen ojennukseen. Huomioitava on myös valjaan pituus, että vetonarun kiinnityskohta (vetopiste) asettuu koiran kroppaan nähden fiksusti eikä liian eteen. Suosittelen vahvasti säännöllisiä ravilenkkejä, mutta ei keskenkasvuisille koirille. 

Menen itse suurimmaksi osaksi ravilenkkejä juuri niiden hyvää tekevän vaikutuksen vuoksi plus että kahden laukkaavan landseerin vauhti on a-i-k-a hurja (ja liian harvoin tulee pidettyä kypärää!) plus että ravivauhdissa potkuttelen myös itse enkä vain seiso jalaksilla. Taannoin olin kelkkailemassa rauhallisella kylätiellä, kun yhtäkkiä saimme seuraa. Lumipenkan ylitse metsän puolelta tielle kurvasi dreeveri tutkapanta kaulassaan ja suoraan Hildan ja Hertan tykö yhtään kainostelematta. Yllätysmomentti oli aikamoinen, mutta onneksi kaikki koirat olivat hyväntahtoisia eikä mitään hässäkkää syntynyt - kelkan kanssa ylipäätään on tietysti vaikeampi hallita koiria kuin normaalilla remmilenkillä saati näin, kun olimme kumminkin juoksuvauhdissa. 

Kun totesin, ettei tässä mitään pahaa tapahdu, niin uskalsin ottaa kuvan ja videonkin, miten tämä metsästyskoira juoksi tyttöjen kanssa :D Se ei lähtenyt jatkamaan omia hommiaan, niin käännyin takaisin kotiin päin ja yhden talon pihalla koiran isäntä sitä jo odottelikin. Ei meinannut kiinni antaa, mutta lopulta dreeveri joutui luopumaan naisseurasta ja me jatkoimme matkaamme.

Vietin talvisen viikonlopun kutsuttuna kaverille kylään ja kävimme siellä kimppalenkillä kelkkojen kanssa. Hienosti meni :) Majoituimme vanhassa koulurakennuksessa ja teimme jumppasalissa nose work -harjoituksia. Totesimme jälleen kerran porukalla, miten helppoa ja mukavaa on, kun koirat tulevat hyvin juttuun keskenään eikä kenenkään ihmisen tai koiran tarvitse stressata ollenkaan. Ylemmässä kuvassa meidän kelkkailuporukka ja alemmassa kuvassa paparazzi iskenyt kesken lenkin, kuvat otti Eeva Heikkerö (joka oli vielä astetta reippaampi ja osallistui kelkkalenkille juosten irlanninsusikoiransa kanssa)

Samalla reissulla otettiin myös yhteiskuva minusta kasvattieni kanssa :) Kuvassa vasemmalta Kuuluisa Risti-Akka, Kuuluisa Suitsait Superhelle, Kuuluisa Hertta-Akka ja Kuuluisa Hiphei Hurrikaani.

(kuva: Kaisa Lejonqvist)

Paljastettakoon myös yksi behind the scenes -kuva, jonka otti Kaisa Heikkerö. Ei ole aivan mutkatonta saada kaikkia osapuolia malttamaan mielensä ja poseeraamaan nätisti yhtä aikaa :D 

Välillä saa spurtata, kuten tässä viime viikkoisessa videossa: https://youtu.be/d8Bex49O53I

Toissapäivänä olin Hildan ja Hertan kanssa Jaakkolan Tilalla talvitapahtumassa vetämässä lapsia pulkassa - tai siis treenikaverimme Suvi talutti Hildaa, koska ei ehkä olisi kovin sujuvaa mun mennä molempien kanssa yhtä aikaa ja molemmat tarvittiin, kun meitä oli vain kolmen koiran verran. Keikka oli Kotkan VEPE-lansujen homma ja meidän lisäksemme siellä oli Ykä & Pärsky-nöffi. Kävijöitä oli oikein sopivasti, eli jouten ei tarvinut olla, mutta jonoja ei ehtinyt muodostua. Puolitoista tuntia koirat urakoivat ja hyvin meni :) 

(kuva: Riitta Kiskonen)