Helvi kun on useamman kerran ollut perintöprinsessa Kennelliiton joulukuisissa tittelinäyttelyissä: heti ekassa messarissaan junioriluokan toinen vuonna 2009 ja PN2 vuonna 2010 & 2015, niin olihan se mukavaa vihdoin saadakin sieltä joku titteli! Nyt niitä tuli sitten jokaisesta kolmesta näyttelystä; perjantaina Helsinki Veteran Winner, lauantaina Pohjoismaiden Veteraani Voittaja ja sunnuntaina Veteraani Voittaja. Perjantaina Hemppu ei mahtunut neljän parhaan nartun joukkoon, mutta lauantaina se oli PN2 ja sunnuntaina PN3. Rodun paras veteraani se oli perjantaina ja sunnuntaina, lauantaina tuomari tykkäsi enemmän uroksesta. Kaiken kaikkiaan siis aivan huippu viikonloppu Helville!

Perjantaina treffasin aamuvarhain Lauran kanssa Ikealla, josta jatkoimme yhdellä autolla ruuhkaiseen Helsingin Käpylään. Kohtuullisen pienen jonotuksen jälkeen rahtasimme kevythäkit kehän laidalle ja haimme koirat. Tuomarina toimi Matti Luoso, joka oli antanut Helville junnuluokassa EH:n pääasiassa kapean pään ja rungon vuoksi - nämä korjaantuivat iän myötä, joten uskalsin odottaa, että nykyään Matti Luoso olisi tyytyväinen näkemäänsä. Yli seitsemän vuoden välillä arvostelu nyt näin: Hyvässä kunnossa oleva veteraaninarttu. Hyvä pää, oikea purenta. Tummat silmät. Hyvä kaulalinja, samoin luusto. Hyvät käpälät. Hyvä eturinta ja runko. Hyvät kulmaukset. Hieman ahtaat takaliikkeet. Hyvä sivuaskel. Pohjaväri voisi olla valkoisempi. Hyvä käytös. VET ERI1 SA VET-ROP (11 narttua, joista 5 sai SA:n)

Päätin jäädä edustamaan rotua isoon veteraanikehään iltapäivän loppukilpailuun. Pitkä päivä ja läpijuoksu parrasvaloissa, mutta tulipahan koettua. Neljä parasta veteraania olivat tiibetinterrieri, suomenpystykorva, sileäkarvainen collie ja lhasa apso, ryhmän tuomaroi Annukka Paloheimo. Tässä linkissä on veteraanien iso kehä, Helvi vilahtaa siinä 2:48 kohdilla: http://webcast.reloadmedia.fi/koiramessut2017/?video=2017peVETERAANI

Lauantaina Miia tuli meille ja näimme taas Lauran kanssa Ikealla. Ikäväksi yllätykseksi emme mahtuneet parkkiin Messukeskukseen, vaikka olimme ostaneet kolmen päivän parkkilipun, vaan meidät ohjattiin Hartwall-areenalle. Kaiken lisäksi valitsimme huonon reitin ja kiersimme 3/4 Messukeskuksesta ulkokautta, että pääsimme koirien kanssa sisälle ja sisäkautta sitten taas toiseen päähän aluetta. Ei siinä muuten mitään, että tuli pidempi kävelymatka, mutta Miiaa kävi sääliksi, kun hän roudasi Hulin isoa kangashäkkiä... Muutenkin oli paljon ahtaampaa siihen aikaan; kehän laidalle ei meinannut saada häkkiä mahtumaan ja väentungoksessa kävely oli ahdistavaa. Eli aamukehissä on kyllä puolensa! 

Launtain näyttely oli Pohjoismaiden vuorotellen järjestämä Pohjoismaiden Voittaja -näyttely ja alun perin tuomarina piti olla Rune Fagerström, mutta kotimainen tuomari vaihtuikin ruotsalaiseen Petra Högbergiin, josta minulla ei ollut mitään käsitystä (ei sen puoleen Fagerströmistäkään). No tämähän piti Helvistä varsin paljon, ihan liikuttavan upea lause heti arvostelun alussa <3 Vapaasti suomennettuna siis näin: Feminiininen narttu, erinomainen kokonaisuus. Säteilee terveyttä kuonosta häntään. Kaunis hyvinmuodostunut pää hyvillä mittasuhteilla. Erinomaiset valkoiset hampaat. Terve hampaiden tila. Oikea kaula, vahva ylälinja. Erinomainen risti. Erinomaiset kulmaukset ympäriinsä. Ihana luuston vahvuus. Erinomaiset tassut. Hyvä eturinta, hyvä rintakehä. Hieman avoin turkki, mutta ok ikään nähden. Hieman epäpuhdas valkea väri ja pilkkuja. Uskomattoman terveet liikkeet joka suunnasta. Ihana veteraani. VET ERI1 SA PN2 VET-VSP (13 narttua, joista 6 sai SA:n)

veteraaninartut Helvi & lapsuuden leikkikaveri Babe (kuva: Kaisa Heikkerö)

VSP-VET Neris Grafika & ROP-VET Raigomillin Exodus (kuva: Kaisa Heikkerö)

Sunnuntaina oli taas kukonlaulun aikaan lähtö ja ihanan rentouttava meininki, nimittäin ei ollenkaan jonotusta auton kanssa eikä väenpaljoutta hallissa. Sunnuntaillekin oli tullut tuomarimuutos, Elina Haapaniemen tilalle oli tullut venäläinen Ekaterina Senashenko. Enpä tiedä, mitä Haapaniemi olisi Helville antanut, varmaan sen saman EH:n minkä kahdesti aiemmin juniori- ja avoimessa luokassa... Ehkä siis minun onneni tämä tuomarimuutos, vaikka venäläinen olikin hieman tympeän oloinen rouva :D Helvin arvostelu oman käännökseni mukaisesti: 9-vuotias, hyvässä kunnossa ikäisekseen, hyvin narttumainen mutta vahva, keskinkertainen pää runkoon nähden, ilme voisi olla parempi, hyvin asettunut kaula, tarpeeksi vahva ylälinja, hieman ahdas takaa, hieman kihara turkki, oikea väri, hieman pilkutusta. VET ERI1 SA PN3 VET-ROP (11 narttua, joista 4 sai SA:n)

Hilda pudotti kaiken karvan juuri ennen näyttelyitä, joten se oli aika kurja näky. Perjantainen arvostelu oli sellainen, kuin mitä itse Hildasta antaisin tällä hetkellä: Hyvän tyyppinen ja kokoinen nuori narttu. Hyvä pään malli. Oikea purenta. Pyöreät keskiruskeat silmät. Pää voisi olla hieman kookkaampi. Hyvä kaulalinja. Sopiva luusto. Hieman litteät käpälät. Eturinta ja runko saavat vielä voimistua. Sopivat kulmaukset. Liikkeessä korkea häntä. Saisi liikkua pidemmällä taka-askeleella. Pohjavärin tulisi olla valkoisempi. Hyvä käytös. Hammastod. esitetty. NUO EH3

Lauantaina tuomari arvosti vähän korkeammalle: Feminiininen narttu, ihana kokonaisuus. Hyvä pää ja ilme. Hyvät korvat. Hammastodistus löytyy. Oikea kaula, vahva ylälinja. Hieman laskeva risti. Muutoin ihanat kulmaukset ympäriinsä. Hyvä eturinta ja rintakehä. Hyvä luusto, hieman litteät etutassut. Paljon pilkkuja valkoisessa värissä, muutoin hyvät värimerkit. Oikea turkin laatu. Ikäisekseen kootut liikkeet joka suunnasta. NUO ERI2

kuvat Hildasta on ottanut niin ikään Kaisa Heikkerö

Sunnuntaina sainkin sitten oikeastaan vain vikalistan: Hyvin narttumainen, keskinkertainen luusto & koko, pää kesken kehityksen, yksinkertainen ilme, liian kaareva ylälinja liikkeessä, takakulmausten draivi pitäisi olla parempi, värin pitäisi olla oikeampi, liikaa pilkutusta, kuonon värin pitäisi olla parempi. NUO EH3

Kokeilimme sunnuntaina, saisiko Laura Hildan liikkumaan nätimmin - ongelmana on siis sen rynniminen. Luultavasti tämä vaikuttaa negatiivisesti sen liikkeisiin ja hihnassa vetäminen toki vetää selkääkin köyryyn. Ei ihan ollut menestys :D Hilda alkoi nimittäin hyppimään kun olisi pitänyt seistä, sitten sillä meinasi mennä hermo suun räpläämisen kanssa, kun Laura ei ollut niin sanotusti hammaskartalla ;) ja liikkuminen oli samanlaista kaahaamisen yritystä kuin minunkin kanssani. Ilmeisesti pitää vaan harjoitusta saada ja malttia...

Otin kaverikuvan sunnuntaina :) 

Marraskuu meni koirilla doping-varoajan puitteissa, toki treeneissä kävin niin tokossa kuin EK:ssa. Molemmat hurtat kävivät myös hierojalla ja itse vietin muutamat pikkujoulut :)