Messukeskuksessa oli tänä vuonna kolmepäiväinen Koira 2013 -tapahtuma, perjantaina Helsinki Winner -näyttely, lauantaina Pohjoismaiden Voittaja -näyttely ja sunnuntaina Voittaja 2013 -näyttely. Perjantaina olin ilman koiraa vähän shoppailemassa ja katsomassa lansukehää. Lauantaina menin Helvin kanssa kehään, mutta ruotsalainen tuomariherra ei ollut vakuuttunut, vapaasti suomennettuna Helvi on hänen makuunsa liian raskas-/karkeatekoinen, vaikkakin feminiininen ja kaunispäinen, mutta kaulakin kai liian vahva ja luusto kokonaisuuteen nähden liian kevyt. Etuosa ja liikkeet ja häntä olivat jees, mutta värin pitäisi olla valkoisempi. Laatuarvostelusta EH, kilpailuluokan 4. Sunnuntain saksalaisen tuomarin suhteen minulla ei ollut juuri odotuksia, koska ajattelin saksalaisten olevan tarkkoja puhtaan valkoisen ja värijakauman suhteen. Helviltä kun puuttuu se tyypillinen musta laikku hännän tyvestä ja nokisuuttakin löytyy... Mutta tuomarin päätöksellä Helvi olikin valioluokan ykkönen ja PN3! Minä olin jo nöyrästi menossa valioluokan sijoituksissa kolmospallille, kun olimme kierroksen muiden valionarttujen kanssa juosseet ja tuomari jotakin siinä viittoili, mutta hän huutelikin sitten, että go on, go on, eli hän viittoilikin Helvin ensimmäiseksi ja juoksutti vielä vähän lisää. Paras narttu -sijoituksissa Helville kirjattiin vara-CACIB, mutta en tiedä, olisiko minun pitänyt ilmoittaa siinä, että koira on jo C.I.B. Ei kai sillä mitään merkitystä ole, kun nuorten luokan narttu sai CACIB:n eikä ole inttivalio eli vara-CACIB ei kuitenkaan muutu varsinaiseksi CACIB:ksi kenellekään koiralle. Arvostelussa mainittiin hyvä pää, erittäin hyvä ylälinja, hyvin asettunut häntä, erittäin hyvä turkki, erittäin hyvät kulmaukset, liikkeet OK, ahdas takaa. Sunnuntaina oli myös Helvin 5-vuotissynttärit, yllä pari Marianne Salmisen syntymäpäivänä ottamaa kuvaa.

Perjantaina Peku ja Helvi luovuttivat verinäytteet Hannes Lohen tutkimusryhmän koirien geenitutkimukseen. Hyvästä palvelusta kiitokset Kaisalle, hän tuli meille kotiin ottamaan verinäytteet omien kiireidensä keskellä! Peku on vähän potenut polviaan, jäykkyyttä taas ylösnoustessa ja jouduin pyytämään sille Rimadyl-kuurin. Jos ei rauhoitu sillä, niin sitten tutkimuksiin. Tähän mennessä nivelrikon oireet ovat pysyneet kurissa fysioterapialla, lisäravinteilla, cartrophen-pistoksilla ja Back On Track -loimestakin on varmasti ollut iloa. Pelottaa suoraan sanottuna todella paljon, että mitä nyt on tapahtunut.