Edellinen kirjoitus keskittyi ainoastaan Helvin eläinlääkärissä käyntiin, mutta onhan tässä toki puuhailtu muutakin. Olen kouluttanut itseäni osallistumalla koiran ensiapua käsittelevälle luennolle sekä hakumaalimiesten koulutuspäivään. Maalimieskoulutukselta olisin odottanut vähän enemmän, mutta se keskittyi pääasiassa koiran palkkaamiseen saalisvietin avulla. Juha Korri oli kuitenkin hyvä luennoitsija ja päivän alussa käsitellyt koiran vietit olivat taas hyvää muistutusta siitä, miten koira toimii. Olen myös kouluttanut muita, kun olen kahdesti käynyt vetämässä Kotkan Kiva Ry:n koirakoulua. Se vaan ei ole ihan minun juttuni, kun sopisin paremmin luonteeltani tavoitteellista ryhmää vetämään, mutta eihän minulla sellaiseen taas ole aikaa - enkä ole ihan varma, olisiko taitoakaan...

Peku kävi myös kontrollikäynnillä Univetissa, verikokeissa kaikki OK ja Trocoxil-resepti uusittiin. Lääkkeestä pidettiin neljän viikon tauko valmistajan ohjeiden mukaisesti ja kolme viikkoa meni loistavasti, eihän lääkkeen vaikutus tietenkään seinään lopu. Neljännellä viikolla jo näkyi vähän kipuoireita eli Peku läähätti ja nurisi toisinaan. Fyssari kävi antamassa tukihoitoa hieromalla ja selkälihakset olivat jonkun verran kireät. Nyt on taas Trocoxil annettu viikko sitten ja vointi Pekulla hyvä. Eilen piti ihan hihnaan laittaa pellolla, kun Tommi hiihteli siinä ympäristössä ja Peku olisi varmasti juossut itsensä jalattomaksi Tommin perässä...

Valjakkourheilua harrastimme pari viikkoa sitten hakuporukan kesken Jaanan & Mikon mökin maastoissa. Välineinä mm. ahkio, kickspark, lumilauta, minisukset ja iso reki. Minä kokeilin minisuksia Dura-saksanpaimenen vedettävänä ja kivaa oli enkä edes kaatunut! Helvin ja Jasun kickspark-vedot eivät olleet kovin vauhdikkaita, kun ei Helvi osaa vetää. Sen kanssa on niin helppoa ja turvallista käydä fillarin kanssa lenkillä, kun se vaan ravaa nätisti vierellä... Niinpä kokeilimme vielä toisella kokoonpanolla eli Jaana kicksparkilla ja vetokoirina Helvi sekä Tuuma, niin johan löytyi laukka! Taitaa Helvi tarvita siis kaverin kirittäjäksi. Vetokoirahommia oli ohjelmassa myös laskiaissunnuntaina, kun Kotkan VEPE-lansut urakoivat kahdessa tapahtumassa. Itse olin ensin Kotkan Latu Ry:n majalla pari tuntia, siellä oli valitettavan vähän väkeä. Siitä jatkoin Meriniemeen, jossa sitten olikin porukkaa kuin pipoa. Olin vielä reilun tunnin paikalla Peku rapsutuskoirana ja kyllä se saikin taas ihailua osakseen! Iso ja komea, ystävällinen ja sopivan rauhallinen käytökseltään niin sehän on ihan passeli hommaan.