Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna suuntasimme perinteiseen Landseeryhdistyksen VEPE-kokeeseen Valkealaan. Molemmat koirat ovat avoimessa luokassa, joten kiitos velipojalle, joka lähti Pekua ohjaamaan, että sain kummatkin kokeeseen mukaan. Jasu kävi kesäkuun ajan treeneissä tutustumassa vesipelastuksen saloihin ja hakemassa tuntumaa Pekun kanssa toimimiseen. Ja voi harmin paikka sentään, kun koerantaa oli siirretty kymmenisen metriä siitä missä se on viimeiset kuusi vuotta ollut! Peku nimittäin suoritti kaikki liikkeet, MYÖS VIENNIN, lauantaina, mutta rantautui joka ikinen kerta vanhaan rantaan... Sinne meni ykköstulos ja siirto voittajaluokkaan. Sunnuntaina Peku ei tehnyt vientiä ja rantautui edelleen sen reilu 10 metriä maalista ohitse (paitsi hukkuvan pelastuksessa jostain kumman syystä). Ihanaa kuitenkin, että lähes veteraani-ikäinen koirani oli kuitenkin innolla kokeissa ja meidän koirista Peku oli nimenomaan se, joka sunnuntaina aamulla oli reippaana kotoa lähdössä kun vepe-pannat otin esiin. Helvi sen sijaan olisi halunnut jatkaa unia. 

Helville kyseessä oli ensimmäinen startti avoimessa luokassa ja olen lauantain suorituksiin oikein tyytyväinen. Eka liike täysillä pisteillä, viennistä nolla, kolmas liike täysillä pisteillä ja hukkuva muuten bueno, mutta varaslähdöstä -5 pistettä. Viennissä olin jo etukäteen päättänyt, että jos näyttää siltä, ettei Helvi lähde, niin kahlaan saattamaan sen. Näinhän siinä kävi, että jouduin askeleen ottamaan veteen, mutta sitten Helvi vei hienosti. Uskon vakaasti Helvin oppivan, ettei kokeissa pääse yhtään sen helpommalla kuin treeneissäkään. Hyppy ja veneen hinaus meni todella hyvin, koska Helvi lähti heti ensimmäisestä käskystä. Hukkuvan pelastuksessa Helvi nosti toisen tassun veneen laidalle. Sunnuntaina Helvi teki ekan ja viimeisen liikkeen täysillä pisteillä. Viennissä ei meinannut lähteä, joten taas saatoin sen, mutta nyt kävi jotakin kummallista, sillä Helvi kääntyi veneellä pois ja tuli esine suussa takaisin rantaan. Annoin kyllä sen ymmärtää että tuo ei ollut hyväksyttävää ollenkaan ja toivottavasti se oli jokin ihme hairahdus. Oman veneen hinauksessa annoin kaksi käskyä ja kun ei lähtenyt, niin annoin vauhtia. Olen tässäkin liikkeessä päättänyt, että veneeseen ei jäädä arpomaan, vaan jos ei aleta hyppäämään, niin sitten heitetään. Toivottavasti nämä ohjaajan päätöksestä otetut nollat ovat panostusta tulevaisuuteen. Nettisivujen puolelta löytyy pisteet, uintiajat ym. taulukoina Pekun ja Helvin omilta koetulos-sivuilta.