Jotain on tehty, vaikka blogin päivityksiä ei niin reaaliajassa ole tullutkaan... Heinäkuussa oli Hildalla kauden ensimmäinen vesipelastuskoe ja se oli Ruokolahdella. Liikkuvilla veneillä alkoi voittajaluokka ja siinä kävi niin, että Hilda ei ottanut köydestä kiinni ja keskeytin liikkeen. Koetoimitsija sanoi, että Hilda oli ollut noin 10 cm päässä köydestä, mutta ei vaan tarttunut siihen. No pitkän köyden viennistä (joka on Hildan vahvin liike) tuli oikea tahtojen taistelu, jonka minä lopuksi voitin. Mutta se vaati uudelleen lähetyksen ja seitsemän ylimääräistä käskyä ja sitten Hilda tuli vielä palatessa neljä metriä maalista ohitse, joten montaa pistettä ei liikkeestä jäänyt. Kolmas liike, pelastusrenkaan haku, tuli tehdyksi täysillä pisteillä. Hukkuvan pelastuksen keskeytin, kun Hilda ei vaan lähtenyt. Se meni maalilinjan tasolle noin suunnilleen, mutta pudotti pelastusrenkaan narun suustaan ja jäi jäkittämään siihen. Näin ollen ei tulosta tullut.

Mejä-kokeessakin käytiin Hildan kanssa. Saimme Miian kanssa koirille koepaikat Haminasta ja lauantaina pakersimme jälkiä muutaman tunnin, sunnuntaina sitten ne ajettiin koirien kanssa. Ja tietysti tuli kuuma keli! Jos joku haluaa varmistaa tietylle päivälle aurinkoisen ja helteisen sään, niin paras keino siihen on se, että minä menen koiran kanssa kyseisenä päivänä jälkikokeeseen. Ei nimittäin yhden yhtäkään viileän sään koetta ole kohdalle osunut touko-elokuussa, milloin olen kokeisiin osallistunut. Hildalle arvottu jälki oli varsin helppokulkuista maastoa, tosin korkeuseroja oli. Jonkun verran koira poukkoili jäljen sivuilla, mutta teki kuitenkin töitä ihan hyvin. Erityisen tyytyväinen olen katkokulmaan, koska en havainnut mikä kulmista oli katkokulma eli se ei aiheuttanut suurempia hankaluuksia. Makauksille Hilda pysähtyi pariksi sekunniksi. Harmillisesti yksi jäljen hukkaaminen tapahtui ja siltä reissulta Hiltsu löysi ison hirven jättösarven. Pari kertaa jäljestyksen aikana annoin lisäkäskyjä, kun minusta näytti, että Hilda suunnitteli hukkareissuja... Tässä koeselostus:  Koiralle osoitetaan alkumakaus ja ohjatusti ohjausalue. Alkaa rauhallinen maavainuun tukeutuva jäljestys. Koira etenee hyvin verijäljellä, mutta tekee runsaasti pieniä ja suurempia tarkistuksia. Nämä vaikuttavat etenevyyteen. Lisäksi koira saa ohjaajaltaan neuvoja jäljelle palaamiseksi. Kolmannella osuudella hirven jäljet vievät kauas pois verijäljeltä, hukkaan asti. Toisella kulmalla, jossa katko, verityksen loppuun ja sieltä kaarroksella uudelle osuudelle, muut kulmat takatarkastuksin. Makauksista koira merkitsee kolme hyvin pikaisesti ja ohittaa yhden, kaadolle tullaan tarkistuslenkiltä pitkältä jäljen sivusta ja sorkka kiinnostaa koiraa. Tänään rauhallinen suoritus, jossa yhden hukan lisäksi pisteistä pudottavat runsaat tarkistukset ja makausten puutteelliset huomioimiset. Laukauksen sieto: Hyväksytty. Osa-aluepisteet: a) Jäljestämishalukkuus 4/6, b) Jäljestämisvarmuus 7/12, c) Työskentelyn etenevyys 5/10, d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky 8/14, e) Käyttäytyminen kaadolla 3/3, f) Yleisvaikutelma 3/5. Yhteensä 30/50 p. -> VOI2.

Lisäksi sain vihdoista viimein suoritettua vesipelastuksen koulutusohjaaja- ja koetoimitsijakurssiin kuuluvan harjoittelun eli olin vepe-kokeessa sihteerinä. Aika monta vuotta on siis ollut tarkoitus koetoimitsijan pätevyys hankkia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan...