Lähes vuoden tauon jälkeen osallistuin Helvin kanssa MEJÄ-kokeeseen. Ei sillä, etten olisi aiemmin yrittänyt päästä kokeisiin, mutta ei ole mahtunut. Nyt oma seura Koiraseura Kotkan Kiva Ry järjesti ja meilläkin on jäsenet etusijalla, joten päästiin Helvin kanssa osallistumaan. Sää oli ihan OK, jälkiä tehdessä ripsautti vähän vettä, mutta varsinaisena koepäivänä lämmintä noin 17 astetta. Osallistuin kahden AVO-luokan jäljen tekemiseen ja toisen niistä opastin. Opastus tosin päättyi lyhyeen koiran tehdessä varsin nopeasti alussa kolme hukkaa, joten harjoitellen käveltiin jälki loppuun. Sitten heti perään oli Helvin vuoro jäljestää. Helvin jälki oli vaihtelevassa maastossa: risukkoa, kuusikkoa, niityn reunaa, koivikkoa. Ensimmäinen suora meni oikeastaan erinomaisesti, pystyin itsekin sen näkemään kun merkit olivat ihan näkyvillä. Kulmassa makuun osoittaminen oli oikein hyvä, Helvi selkeästi pysähtyi haistelemaan makuuta. Toisella suoralla vierestä lehahti lentoon joku isompi lintu, mutta onneksi Helvi vain nosti päätään ja jatkoi itsenäisesti jäljestämistä. Sitten löytyi veretyssienen pala! Ihmettelin, että ollaanko jo kulmassa ja mitähän varten koira noin heiluttaa häntäänsä, mutta Helvi tuli sitten sienen pala suussa elvistelemään minulle, tuomarille ja oppaille... Otin sienen siltä pois, mutta vähän aikaa sillä meni, ennen kuin pystyi taas keskittymään asiaan. Tultiin toiselle kulmalle, jonka makuun Helvi merkkasi taas hienosti. Viimeisellä suoralla Helvi lähti määrätietoisesti jäljestä sivuun eikä auttanut kuin seurata koiraa. Siinä vaiheessa minua vähän ketutti, että ei voi nyt tähän kaatua hienosti mennyt jäljestys. Mutta likka oli vainunnut vettä ja kävi vilvoittelemassa pienessä lammessa. Tuomari sanoi, että olisi tuominnut hukan, jos ei siellä olisi ollut vettä, eli ilmeisesti on ihan sallittua käydä välillä virkistäytymässä?! Siitä Helvi sitten palasi jäljelle kehotuksestani ja kaato tulikin sitten vähän matkaa kuljettuamme. Sen Helvi osoitti hienosti, häntä heiluen ja otti sorkan suuhun elvistellen sillä meille. Oli jännittävää odottaa tuloksia, kun en tiennyt miten suhtaudutaan lammessa käymiseen ja siihen sieni-episodiin. Onneksi se häslinki jätettiin arvostelusta huomioimatta, kun eihän jäljellä pitäisi olla sellaisia häiriöitä. 

Tuomari Hannu Palosen arvostelu kuului näin: Jäljestämishalukkuus 6/6, jäljestämisvarmuus 10/12, työskentelyn etenevyys 9/10, lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen 14/14, käyttäytyminen kaadolla 3/3, yleisvaikutelma 5/5. Laukauksensieto hyväksytty. Yhteensä 47/50 pistettä, AVO1 ja siirto voittajaluokkaan!

Vepessä Peku oli elementissään viime viikolla, jopa poijun vienti veneelle meni täydellisesti. Helvillä on paha tapa esitellä suussaan olevia esineitä kaikille ihmisille... Nyt Miia lähetti sen vientiin, niin patukan esittely olisi ollut kivempaa kuin lähteä tuomaan sitä minulle. Veneen haku ja hyppy menivät ihan hyvin. 

Olin PEHA- eli pelastushakukokeessa hommissa viime sunnuntaina, henkilöryhmässä tottiksessa ja maalimiehenä yhdelle koiralle. On se opettavaista katsoa, toivottavasti olisi itsekin Helvin kanssa joskus niin pitkällä.