Kävin Helvin kanssa Imatralla näyttelyssä pääsiäisenä, tuomarina oli romanialainen Roberto Schill. Kivasti meni, koska Helvi sijoittui paras narttu -kehässä kolmanneksi tällaisella arvostelulla: Correct head, well set ears. Strong neck and body. Very good topline. Enough deep chest. Correct legs. Well set tail. Free movement. Very good coat pigmentation and temperament. VAL ERI2 SA PN3

Tässä Marina Hirvisaaren ottamassa kuvassa valioluokan neljä sijoittunutta narttua (vasemmalta Hyväntahdon Zuklaa Zuttura, Neris Grafika, Kultatievan Captain Jane ja Pikikuonon Paksu Bertta)

IMG_2203.jpg

TOKO:a olemme harjoitelleet viikoittain ryhmätreeneissä ja tietysti lisäksi kotioloissa. Voittajaluokan liikkeet Helvi osaa aika hyvin, mutta häiriöherkkyys on edelleen ongelma. Luoksepäästävyyden testaamisessa tahtoo se haukku tulla todella herkästi ja samoin liikkeenohjaajan tullessa lähelle. Myös parissa liikkeessä, joissa olen kauempana koirasta, saattaa päästä haukahdus (ruutuun lähetyksessä, kun Helvi on ruudussa ja annan maahan-käskyn sekä ohjatussa noudossa, kun Helvi on merkillä ja annan tuo-käskyn). Välillä tuntuu, että minulta loppuu keinot, mutta ei kai se auta kuin harjoitella erityisesti häiriön alla tekemistä. Lisäksi yritän hakea iloa ja intoa myös rally-tokon puolelta :) Sitä olen itsekseni hieman tehnyt Helvin kanssa ja pitkäperjantaina teimme kavereiden kanssa radan ja kaikki kokeilivat kokonaista rataa - hyvin meni koko porukan koirilta.

Voi kun Peku olisi vielä täällä meidän kanssamme. Se oli kymmenen vuotta niin vahvasti läsnä jokapäiväisessä arjessa, että jotenkin on nyt tosi tyhjää. Lisäksi mieltäni painaa moni asia, kuten miksi minulle ei ehdotettu polvien operointia jo 2013, kun ristisidevammat paljastuivat? Silloin sanottiin, että niitä ei korjata, jos eivät ole kokonaan katkenneet - mutta olen sittemmin kuullut, että kyllä niinkin tehdään. Peku olisi silloin ollut nuorempi ja varmasti kuntoutunut paremmin. Miksi ruuvit pääsivät liikkumaan kesäkuussa ja sen seurauksena jalka jouduttiin operoimaan uudelleen? Oliko se meidän vikamme, vaikka noudatimme kaikkia ohjeita ja yritimme olla mahdollisimman varovaisia? Miksi eläinlääkäri ehdotti hoidoksi vain lepoa, olisiko se muka auttanut? Pekustahan tuli siinä ihan kolmijalkainen ja silloin vasta eläinlääkäri sanoi, että täytyy korjata liikkuneet ruuvit. Vauhdittiko tämä parin viikon odottelu huomattavasti oikean ristisiteen rappeutumista? Miksi korjausleikkaus ei parantanut jalkaa kunnolla, vaan epäpuhtaus jalan käyttöön jäi? Ja oliko lääkeainereaktion aiheuttama lihasjäykkyys viimeinen niitti oikean ristisiteen katkeamiselle? Teinkö oikean päätöksen olla leikkaamatta enää?