Vuosi 2013 oli pääosin erittäin onnellinen vuosi minulle. Kurjaa tietysti oli, että Pekulta löytyi alkuvuodesta nivelrikkoa polvista, mutta iloitsen, että Peku sai viettää kesän hyväkuntoisena rakastamansa puuhan eli vesipelastuksen parissa. Kokeita kertyi jopa aika monta, kahdeksan, joista kolmessa minä ohjasin Pekua ja lopuissa Jasu. Kaksi kertaa Peku teki onnistuneen esineen viennin kokeessa, mutta niillä kerroilla koira meni sitten maalilinjasta ohitse liikaa... Tuloksista sinänsä viis, paras tulos 87 pistettä (ykkösen raja 90 p.) ja useita kertoja ilman tulosta, mutta se into, kun koira saa tehdä sitä mitä se eniten maailmassa rakastaa! Olin lokakuussa kauden viimeisessä kokeessa Pekun kanssa ja kyllä siinä kyynel ja toinenkin silmästä vierähti, kun tajusin, että tämä on varmasti Pekun viimeinen VEPE-koe. Tässä video Pekusta hukkuvan pelastuksessa, vihdoin ja viimein tuli kuvattua videoita Raaseporin kokeessa:

http://www.youtube.com/watch?v=o8aLr_S7XtU

Åsa on viettänyt hiljaiseloa, sillä perheessä on ollut riittämiin tekemistä pienen Urho-pojan kanssa. Minä vein Åsan erkkariin näyttelyyn, josta NUO EH ihan OK arvostelulla ja Kati hoiti alkuvuodesta viralliset terveystutkimukset lonkkien, kyynärnivelten ja polvien osalta. Minulla ei oikeastaan ole tällä hetkellä kiinnostusta pentujen kasvatukseen, vaikka Åsa mukavan luonteinen ja terveystuloksiltaan ihan kelpoinen onkin -  eikä oikein mahdollisuuttakaan siihen hommaan, mitä pentujen kasvatus teettää...

Muista terveys-asioista voi summata, että keväällä Pekun ja Helvin sydämet tutkittiin kuuntelulla terveiksi ja nyt loppuvuodesta koirien verinäytteet lähetettiin osaksi Hannes Lohen johtamaa koirien terveystutkimusta. Helvi steriloitiin toukokuussa, eikä ole vielä tähän mennessä onneksi minkäänlaista muutosta luonteessa ollut havaittavissa. Karva on ehkä vähän pehmentynyt, mutta on edelleen lyhyehköä ja helppohoitoista.

No Helvi sitten, minun monilahjakkuus, joka oppii kaiken mitä vain osaan sille opettaa... Näyttelyt ovat jääneet vähälle, vain kuusi näyttelykäyntiä vuoden aikana täällä kotomaassa ja yhdestä PN3-sijoitus. Yhdestä EH, lopuista ERI ja valioluokassa sijoituksia vaihtelevasti, mutta ei SA:ta paitsi vuoden päätteeksi messarissa, josta siis myös tuo kolmanneksi kauneimman nartun palkinto. Kesällä kävimme näyttelyreissussa Latviassa, josta saimme sen, mitä tavoittelimmekin, eli sertin oikeuttaen Latvian muotovalion arvoon, kuin myös Baltian muotovalion arvoon. Lisäksi vuoden 2013 aikana Helville vahvistettiin aiemmin ansaitut Venäjän muotovalion ja kansainvälisen muotovalion arvot.

Kokeissa käytiin niin VEPE:n, MEJÄ:n kuin TOKO:n osalta. MEJÄ-kokeissa starttasimme neljästi, joista kahdesta ei tulosta ja kahdesta 1-tulos. Tavoitteena on tietenkin ensi vuonna saavuttaa se yksi puuttuva ykköstulos. TOKO-kokeissa oikea tekemisen meininki alkoi löytyä vasta syksypuolella. Alkuvuodesta pari kolmostulosta ja kakkonen, nyt loka-marraskuussa kaksi AVO1-tulosta, joten TK2 alkaa tuntua ihan realistiselta tavoitteelta. Potin räjäytti sitten VEPE, jossa aloitimme kilpailemisen avoimessa luokassa kesäkuun lopussa. Alun nollan ja kolmostuloksen jälkeen vienti alkoi sujumaan myös koerannoissa, mutta pientä säätämistä oli sen verran, että koekäyntejä kertyi kahdeksan kokeen verran ennen siirtoa voittajaluokkaan. VEPE-saldona siis yksi nollatulos, kaksi 3-tulosta, kaksi 2-tulosta ja kolme 1-tulosta. Tunne viimeisestä avon ykkösestä oli sanoinkuvaamattoman hieno!

Näihin muistoihin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa ja toivottaa kaikille hienoa tulevaa vuotta.