Venäjän kennelliitosta tuli valionarvojen vahvistukset yllättävän nopeasti verrattuna siihen, mitä olen toiminnasta kuullut. Minulla oli varmaan vain hyvä säkä, sillä hieman vajaa kaksi kuukautta anomisesta tulivat kunniakirjat postissa! Ja Suomen kennelliitossa tittelit vahvistettiin saman päivän aikana, kun olin diplomit sinne skannannut. Tuo RKF Champion on vähän omituinen titteli, luulin sen vastaavan meidän messarissa jaettavia Voittaja-titteleitä (etenkin kun toinen Pietarin näyttelyistä oli vielä nimeltään joku Winner ja SKL tallentaa tittelin nimellä RKFV, mikä mielestäni viittaa RKF-Voittajaan ja ennen siihen liitettiin vuosilukukin) mutta ilmeisesti RKF Champion -arvon saa mistä tahansa kv-näyttelystä yhdellä RKF sertifikaatilla?! Eli on erikseen Venäjän muotovalio ja sitten on Venäjän Kennelliiton valio. No, mikäpä Venäjällä ei olisi kummallista ;) 

Eilen avasimme Helvin kanssa hakutreenit tämän vuoden osalta. Palotalon ympäristöön piiloutui kolme maalimiestä, joista yksi umpipiilossa. Ohjattavuus oli oikeastaan todella hyvää, mutta ilmaisu olisi saanut olla varmempi. Helvi haistoi yhden maalimiehen palotalon väärältä puolelta ja alkoi haukkumaan siinä, sen sijaan, että olisi pyrkinyt tarkentamaan maalimiehen sijainnin (ryhmänohjaaja lohdutti, ettei Helvi halunnut poistua hajuvanasta). Umpipiilolla Helvi ilmaisi kyllä, mutta pyöri piilon ympärillä haukkumassa, joka on varmaan itseluottamuksen puutetta. Viimeinen ilmaisu meni ongelmitta. 

Tokossa treenit ovat menneet kivasti. Vahvistetaan ja hiotaan avon liikkeitä ja hieman olen alkanut opettaa Helville pelastustottikseen kuuluvia meille uusia asioita. TOKO-kokeisiin menen vasta kun liikkeet ja kokonaissuoritus ovat hyvin varmalla pohjalla. Koirakavereitakin Helvi on treffannut Sulon ja sitten uuden tuttavuuden Rölli-leonbergin, josta Helvi ei tykännyt sitten yhtään. Ei kiinnostanut tutustua innokkaaseen nuoreen poikaan, joka vähän turhan paljon olisi viettänyt aikaa neidin peräpäässä. Sitten kun toinen ei vielä ottanut Helvin kieltoja kuuleviin korviinsa, niin ihme ettei saanut hampaasta. Eipä sitä etukäteen osannut arvata.

Pekun vointi on ollut aika hyvä. Ei ole potenut polviaan, mutta eläinlääkärin kanssa päädyttiin ratkaisuun, että annetaan sille kerran kuukaudessa Cartrophen-piikki jonkun aikaa tukemaan nivelten hyvinvointia. Peku on elänyt ihan normaalia kotikoiran elämää, lenkkeilyä ja pientä aivojumppaa hajutyöskentelyn ja kotitokon muodossa. Nyt sillä on aivan tolkuton karvanlähtö, mutta kai se kohta loppuu kun ei ole oikein enää turkkia mitä pudottaa...