Olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa reissuun rajojen ulkopuolelle koirien kanssa! Heinäkuun loppupuolella lähdin ystäväni Disan seuraksi Viroon kahteen vepe-kokeeseen ja ilmoitin toki omatkin koirani osallistumaan. Perjantaina aamupäivällä menimme laivalla Tallinnaan ja kävimme ensi töiksemme hakemassa koirille madotukset kuntoon. Majoitus meillä oli samassa hostellissa kuin missä olin edellisen kerran Tallinnassa vepe-kokeessa ollessani v. 2017. Meillä oli Disan kanssa erilliset makuuhuoneet ja yhteinen keittiö-/oleskelutila ja totesimme mun koirien sekä Disan Junnu-landseerin tulevan niin erinomaisen hyvin juttuun, että ne voivat olla vapaasti yhdessä yhteisissä tiloissa. Kävimme vähän shoppailemassa ja syömässä kauppakeskuksessa, sitten Ingridin vinkistä Keilan vesiputousta katsomaan. Se oli hieno!

Alueella oli myös riippusilta! Kumpikaan koirani ei ollut koskaan aiemmin sellaisella kulkenut ja Herttaa jännitti ensin aika kovasti (Hildaa ei ollenkaan). Varo-varovasti kulkien Hertta selvitti natisevan ja edestakaisin heiluvan sillan, toinen ja kolmas ylitys sujuivat kerta kerralta paremmin. 

(kuvat: Disa Leppä)

Hertta oli alokasluokassa, jossa tehtäviin kuului esineen nouto veneeltä, veneestä hyppy, veneen nouto, hukkuvan pelastaminen ja yhteisuinti. Matkat olivat noin 25 m rannasta, Hertalla ei riittänyt itseluottamus tehtävien suorittamiseen noin kaukana minusta. Pari kertaa se lähti kohti venettä, mutta kääntyi takaisin. Se teki molempina päivinä vain veneestä hypyn ja tiimiuintimme, nämä sujuivat hyvin. Virossa ei käytetä alokasluokassa omaa apuohjaajaa, kokeessa on yleinen avustaja kaikissa luokissa, joten tässä suhteessa koe on vaikeampi kuin meidän oma alokasluokkamme. Toisaalta noudettavaa esinettä sekä veneen köyttä näytetään koiralle veneestä ennen koiran lähettämistä, mutta tästä ei nyt ollut Hertalle apuja. Lauantaina pisteitä kertyi 33 ja sunnuntaina 31.

Jos ei muuta niin ainakin hieno kontakti koronakakaralla 

Hilda on suorittanut alokasluokan Virossa neljä vuotta sitten, joten nyt starttasimme avoimessa luokassa. Ja hyvin vähäisellä harjoittelulla upeasti 89/100 pistettä! Kaikenlaista säätämistä kuitenkin mahtui tuohonkin koesuoritukseen :D En tiennyt, että liikkeiden suoritusjärjestys oli muuttunut ja luulin ensimmäisenä olevan veneen takana piilossa olevan hukkuvan pelastamisen. Oikeasti ekana liikkeenä olikin ajelehtivan veneen hakeminen. Alkuvalmistelut ovat molemmissa liikkeissä samanlaiset, eli koirakon pitää kääntää selkä veteen päin siksi aikaa, kun vene ajetaan paikoilleen ja köysi/hukkuva asetetaan paikoilleen. Sitten kun koirakko saa kääntyä venettä kohti, on näkymä lähes identtinen, kun näemme vain tyhjän veneen (avustaja menee veneen pohjalle makaamaan). Matka on noin 30 m ja näin veneen keulassa köyden, joka roikkui laidalla - ihmettelin, mutta ajattelin sen olevan siellä jo valmiina, ikään kuin hämäämässä koiraa. Lähetin Hildan kiertämiskäskyllä, no Hildahan bongasi köyden ja otti sen. Minä ajattelin, että turha yrittää käskeä sitä irroittamaan, tulisi vain turhaa painetta ja epävarmuutta seuraavaan tehtävään (eli mun mielestäni siihen oikeaan veneen nouto -liikeeseen) ja oletin tämän liikkeen menneen pieleen. Sitten kun Hilda veti venettä rantaan, huomasin ettei veneen takana piilossa ketään olekaan ja tajusin Hildan tekevän ihan oikeaa liikettä :D Vähän vielä oli hämmennystä, kun Disa oli kuitenkin ollut näkevinään hukkuvan roikkumassa veneen kyljessä kiinni rantaan päin tulemassa - mitä lie näkyjä hän nähnyt sitten :D 

tässä kuvassa näkyy, miten köysi on veneen laidalla - ei siis veteen asetettuna, kuten olimme harjoitelleet... Vene voi myös kääntyä miten päin tahansa ja liikkua, koska kukaan ei pidä sitä paikoillaan.

Ohjaaja saa mennä veteen noin puoleen sääreen saakka koiraa vastaan. Se on pienempi paha kuin jos koira pudottaisi köyden ennen kuin ohjaaja saa sen käteensä. Maalilinjaa ei ole.

AVO-luokassa oli vain kaksi osallistujaa ja Viron systeemissä liikkeet tehdään luokka kerrallaan. Tämä sopi mainiosti Hildalle, että rytmi oli reipas ilman pitkiä odotteluaikoja tai autossa nukkumisia. Seuraavaksi pääsimme sitten tekemään sitä piilossa olevan hukkuvan hakua! Kiertämiskäskyllä Hilda suuntasi merkkipoijulle ja yritti jopa ottaa sitä suuhunsa... Ohjauksesta suuntasi onneksi veneelle, joka oli poijusta oikealla. Hilda yritti kurkotella veneen sisäpuolelle (varmaan etsiskeli köyttä) mutta kuunteli minua kuitenkin loppujen lopuksi hyvin ja kiersi veneen. Näin hukkuva tuli onnistuneesti tuoduksi rantaan. Virossa koira käyttää joko uimaliiviä tai valjaita, josta hukkuva ottaa otteen, ei siis mitään kädenjatketta, johon koira tarttuisi.

Kolmantena liikkeenä on esineen vienti. Tätä olimme harjoitelleet pari kertaa jollakin vähän erikoisemmilla esineillä varmuuden vuoksi, mikäli kokeessa sellainen olisi tullut vastaan. Nyt vientiesine oli kuitenkin dummy. Vastaanottajan toiminta oli erilainen kuin neljä vuotta sitten; silloin vastaanottaja ei tarttunut esineeseen, vaan koiran piti laskea se vastaanottajan käteen ja tähän olin varautunut tälläkin kerralla kun kyttäsin silmä kovana sopivaa luovutushetkeä, mutta ihan kiva, että nykyään esineestä otetaankin kiinni. 

Neljäntenä liikkeenä on ohjattu nouto, jossa koirakon odottaessa heitetään kaksi esinettä noin 10 m rannasta ja tämän jälkeen tuomari ilmoittaa, pitääkö noutaa oikean vai vasemman puoleinen esine. En muista kumpi esine heitettiin ensin, mutta Hildan tuli noutaa oikeanpuoleinen dummy. Se olisi mieluummin lähtenyt vasemmalle, mutta sain sen innostettua oikeaan ennen kuin lähetin ja noudosta tuli ihan nappisuoritus luovutuksineen kaikkineen. 

Viidentenä ja viimeisenä tehtävänä on hukkuvan pelastaminen tiimityönä, jossa koira ja ohjaaja uivat yhdessä hukkuvan luokse ja koira vetää molemmat henkilöt rantaan tai ohjaaja voi halutessaan uida itse.

 

Näillä suorituksilla Hilda suoritti avoimen luokan, sai koulutustunnuksen VP2 ja siirrettiin voittajaluokkaan :)

Kuvassa ykkösenä oleva landseeruros asuu Latviassa, Saksan tuonti Pius von Keltenhügel. Oli hienosti vedessä toimiva poika eikä mikään pahan näköinenkään!

Lauantaina illalla kyläilimme Ingridillä ja pääsimme nunnuttelemaan White'n Black O-pentuetta :) 

Toki sitten kokeilimme sunnuntaina ylintä luokkaa, kun kerran matkaan oli lähdetty :D Ihan soitellen sotaan, koska olin vain osaa voittajaluokan liikkeistä Hildan kanssa pikaisesti kokeillut ja tasan yhtenä treenikertana. Luokassa on kuitenkin paljon uusia elementtejä Suomen avo-luokkalaiselle, esimerkiksi hukkuvan pelastamiset pelastusrenkaan kanssa. 

Seitsemästä mahdollisesta liikkeestä arvotaan viisi ja näiden keskinäinen järjestys arvotaan myös. Toivoin rannansuuntaisen viennin ja oman veneen hinauksen jäävän pois, koska Hildalla ei ollut mitään käsitystä veneestä pois hyppäämisestä minun luotani ilman ns. näkyvää syytä eli että vedessä olisi jotain haettavaa. No toiveeni toteutui osittain, mutta rannansuuntainen vienti tuli mukaan suoritettaviin liikkeisiin ja pitkän köyden vienti jäi pois ohjelmistosta. 

Ensimmäiseksi suoritettiin hukkuvan pelastaminen veneestä lähtien. Liikkeessä ohjaaja heittää pelastusrenkaan veneestä kohti hukkuvaa ja lähettää koiran. Koiran tulee viedä pelastusrengas hukkuvalle ja vetää tämä veneelle ohjaajan luokse. Hilda lähti hyvin ja otti pelastusrenkaan köydestä kiinni, mutta tarvitsi useamman käskyn, että hoksasi mennä hukkuvan luokse. Veneelle tuleminen minun luokseni sujui OK, ei ollut lähdössä rantaan. 

Seuraavana liikkeenä oli hukkuvan pelastaminen rannalta lähtien. Passiivinen hukkuva oli aika kaukana, matkaa sääntöjen mukaan 40 m. Vaikka liike on sama kuin Suomen voittajaluokassa, emme ole harjoitelleet tätä vielä ollenkaan. Harmi sinänsä, koska jos Hilda olisi tämän tehnyt täysillä pisteillä, olisi se saanut kokeesta 1-tuloksen. Hilda ei siis tehnyt tätä liikettä ollenkaan, se kyllä lähti, mutta kääntyi ja tuli takaisin rantaan. 

Ennen rannansuuntaista vientiä pähkäilin, miten ihmeessä saisin Hildan lähtemään veneestä. Epätoivoinen yritykseni heittää sille odotellessa pari kertaa lelua sanoen samalla "hyppy" tuotti tulosta :D Vientiesineenä oli dummy, joista Hilda tykkää heittoleluina todella paljon. Itse asiassa en meinannut saada sitä veneeseen ennen liikettä, kun se jumiutui tuijottamaan veneessä odottanutta dummya "hieman" saalistiltissä... Lähetyshetkellä otin dummyn ja käden liikkeellä olin heittävinäni sen ja niin sinkosi veneestä veteen Hiltsu :D Kutsuin Hildan hakemaan minulta dummyn ja käskytin viemään toiselle veneelle. Muutama ylimääräinen käsky oli paikallaan, mutta hoksasi se homman sitten ja luovutus oli hyvä. 

Ajelehtivan veneen nouto eroaa avoimeen luokkaan verrattuna sillä tavalla, että koira lähetetään veneestä ja ajelehtiva vene myös pitää tuoda lähtöveneessä odottavalle ohjaajalle. En tiedä, miksi Hilda lähti tähänkin tehtävään niin hyvällä draivilla, ehkä se huomasi köyden roikkumassa veneen laidalla ja halusi hakea sen. Liike meni täysin oppikirjan mukaan. 

Viimeiseksi suoritettiin kahden hukkuvan pelastaminen tiimityönä. Tätä liikettä en ollut koskaan kokeessa tehnyt, koska liike jäi Helvin kokeessa v. 2017 arvonnassa pois. Koira ja ohjaaja uivat yhdessä aktiivisesti loiskivan hukkuvan luokse, koira lähtee viemään tätä rantaan ja sillä aikaa ohjaaja ui passiivisen hukkuvan luokse. Rannalta koira kutsutaan hakemaan ohjaaja ja eloton hukkuva. Liikesuoritus meni hyvin, kuvia ei siitä ole otettu. Kaiken kaikkiaan Hilda keräsi hienosti 71/100 pistettä ja oli todella kivaa olla sen kanssa näissä kokeissa kun se työskenteli niin superhyvällä asenteella <3