Mistä näitä ideoita oikein tulee?! No, kai osansa oli sillä, että Helvi on täysin kisakuntoinen edelleen ja Tanskan koesäännöissä on paljon samaa kuin Ruotsissa, joten liikkeet ovat pääpiirteissään suht tuttuja Helville. Lisäksi oli pitämättömiä kesälomapäiviä ja Tommi näytti vihreää valoa mukaan lähtemiselleen, joten matkaan siis :) Keskiviikkona seilasimme Turusta Tukholmaan yölaivalla ja torstain aikana ajelimme Tukholmasta Helsingborgiin. Siellä majoituimme oikein sopivaan huoneistomaiseen hotelliin, jossa meillä oli oma sisäänkäynti ja mikäs sen kätevämpää. Perjantaina oli vuorossa Ruotsin ja Tanskan välisen rajan ylittäminen suurten siltojen kautta, ajoimme siis Juutinrauman siltaa pitkin Tanskaan ja saarien läpi ihan manner-Tanskaan saakka. Vejle on lääninsä pääkaupunki, mutta ei mitenkään suurkaupungin oloinen ollenkaan. Liikenne sen sijaan oli Tanskan puolella huomattavasti ruuhakaisampaa kuin Ruotsissa, mutta ei ehkä ihme, kun Tanskassa on kuitenkin saman verran porukkaa kuin Suomessa, mutta pakkautuneena huomattavasti pienempään tilaan kuin me ;) 

Olin sopinut perjantai-illaksi Hildalle mahdollisuuden yrittää tanskalaista soveltuvuuskoetta, joka pitää läpäistä ennen varsinaisia koeluokkia ja suuntasimme Vejleen tultuamme oikeastaan suoraan rantaan. Ainoastaan eläinlääkärissä piipahdimme ensin syöttämässä koirille matolääkkeet ja Tommi jäi kirjautumaan hotelliin. Soveltuvuuskokeessa koiran pitää uida 50 metriä ja tämä toteutetaan joko soutamalla koira 50 m rannasta ja sen jälkeen veneestä hyppynä tai sitten ohjaaja ui koiran kanssa 25 m ulapalle ja takaisin. Olin itsekseni toivonut venettä, mutta sitä ei ollut, joten uimasilleen jouduin. Sitten koiran pitää noutaa ohjaajan heittämä esine, jota ei tarvitse tuoda ohjaajalle mihinkään tiettyyn asentoon, mutta vedestä se pitää tuoda kuivalle maalle. Kolmantena tehtävänä on ohjaajan pelastaminen, jossa toimitsija pitää koiraa pannasta sillä aikaa, kun ohjaaja ui noin 20 m rannasta. Sitten toimitsija päästää irti koirasta ja koiran pitää uida ohjaajan luokse ja kuljettaa ohjaaja rantaan. Tanskassa ei käytetä dummya tms. kädenjatketta hukkuvan pelastuksessa, vaan ohjaaja ottaa koirasta kiinni joko valjaista tai karvoista. Hilda suoritti nämä kolme liikettä putkeen ihan helposti ja läpäisi soveltuvuuskokeen :) 

Lauantaina päivä alkoi Tanskan mestaruuskokeella. Oli hyvä katsoa suorituksia ennen omaa vuoroa, vaikka arvosteluista en saanut juuri mitään tolkkua. Yritin seurata silmä kovana ohjaajien toimintaa ja tuomarin antamia arvosanoja. Ruotsin sääntöjen tuttuudesta oli tietysti kovasti hyötyä, sillä Tanskan malli oli hyvin paljon saman kaltainen; koira suorittaa liikkeet peräjälkeen, ohjattavuutta ja tottelevaisuutta arvostetaan ja liikkeiden yksityiskohdat ovat periaatteeltaan samoja, vaikka liikkeissä onkin jonkun verran variaatioita.

Mestaruuskokeen jälkeen oli sitten voittajaluokka, jossa ei Helvin lisäksi ollut kuin yksi osallistuja. Pieni hässäkkä sattui juuri ennen paikalla makaamista, kun tämä toinen osallistuja irroitti hihnan koiraltaan ja koira sinkosi Helvin luokse. Ei onneksi aggressiivisesti, vaan leikkimielellä, mutta kyllä se tietysti nosti Helvin kierroksia ja sain aika jämäkästi sanoa, että nyt rauhoitutaan paikkamakuuseen. Hyvin se loppujen lopuksi meni ja 10 tuli arvosanaksi. Kerroin tällä liikkeellä on 2 ja kestoa paikallaan ololla on 3 minuuttia toimitsijan kävellessä kerran häiriönä koirien edestä tai takaa.

Tämän jälkeen alkoivat yksilösuoritukset, jotka tehtiin samoin kuin Ruotsissa eli koira suoritti kaikki liikkeet peräjälkeen ilman välipalkkauksia - kehua ja kiittää toki sai. Ensimmäinen liike on puisen noutokapulan nouto. Liike suoritetaan laiturilta lähtien, mikäli koepaikalta löytyy laituri, mutta sen voi suorittaa myös veneestä lähtien. Fårupissa ei ollut laituria, joten lähtöpaikkana käytettiin venettä. Tanskalaiset vepeilevät kumiveneillä, mutta koiraa ei lähetetä veneen pohjalta, vaan veneen perään rakennetulta laverilta. Koirasta ei saa pitää kiinni enää sen jälkeen, kun on vastannut olevansa valmis ja koiran tulee hypätä noutamaan kapulaa ja tuoda se ohjaajalle perusasentoon. Ohjaaja menee rantaan ohjausruutuun (täällä se oli merkattu kumimatolla) sen jälkeen, kun koira on tarttunut vedessä kelluvaan kapulaan. Helvi hyppäsi toisella käskyllä, loppuosa liikkeestä meni hyvin ja tosi hienoa on se, että Helvi osaa tulla nykyään noutoesineen kanssa perusasentoon ravistamatta turkkiaan välillä - ravistaminen kun aiheutti yleensä väistämättä esineen pudottamisen. Kerroin tälle liikkeelle on 3 ja Helville arvosana 9,5.

Toisena liikkeenä suoritetaan veneen hinaus. Liike toteutetaan noin 25 metriä rannasta, ohjaaja lähettää koiran veneestä laverin päältä ja antaa koiralle vetoköyden. Jotkut ohjaajat antoivat köyden veneen perästä, mutta itse valitsin suoritustavan, jossa siirryn keulaan antamaan köyden. Köysi ei siis ole kiinni veneessä, vaan ohjaaja pitelee toista päätä käsissään. Voi voi, kun Helvi päästi irti köydestä liian aikaisin! Nolla tuli siis tästä 4-kertoimisesta liikkeestä - venettä pitää vetää niin kauan, että se karahtaa joko pohjaan tai rantaan kiinni. En ollut erityisesti harjoitellut tätä, vaan ajattelin köyden pitämiseen tarkoitetun käskyn riittävän... Helvi veti niin kauan, että oli itse kokonaan kuivalla maalla, mutta sitten piti ravistella ja köysi putosi suusta. Alla olevasta kuvasta näkyy millainen lähtöpaikka veneessä on. 

Pettymykseni näkyy naamasta :D Tuomarin kommenteissa luki, että oikein hieno suoritus muuten, mutta koira irroittaa köydestä viime hetkellä ennen kuin vene on rantautunut. Kolmantena liikkeenä on ohjattu nouto, jossa kaksi noudettavaa esinettä heitetään 15 m rannasta ja 15 m toisistaan. Koira on alussa perusasennossa ja kun ohjaaja on vastannut olevansa valmis, kerrotaan ohjaajalle, kumpi esine pitää noutaa ensin. Esineet pitää tietysti hakea oikeassa järjestyksessä, jotta liike tulee hyväksytysti suoritettua. Ensimmäisen esineen luovutusasento on vapaa, toinen esine pitää tuoda sivulle perusasentoon. Helvi oli tässä ihan suvereeni, arvosana 10 kommenteilla "täydellinen suoritus", liikkeen kerroin on 3. Olosuhteet olivat puolellamme, sillä keli oli tyyni ja esineenä käytetyt oranssit dummyt pysyivät sangen hyvin paikoillaan. 

Neljäntenä suorituksena on sukellusnouto. Helvi ei edelleenkään laita mielellään päätään kokonaan veden alle, joten olen panostanut matalalta tehtävien noutojen kautta motivaatioon ja Helvi innostui Tanskassakin kovasti nähdessään noutoesineenä käytettävän hiekkapussin. Ohjaaja jättää koiran istumaan lähtöpaikalle ja pudottaa esineen toimitsijan ohjeiden mukaiseen kohtaan noin 40 cm syvyyteen. Sitten ohjaaja palaa koiran vierelle ja antaa käskyn noutaa esine. Tässäkin liikkeessä esine pitää palauttaa perusasennossa tai ei tule pisteitä. Helvi etsi sitkeästi, mutta ei valitettavasti löytänyt esinettä etsintäajan (1 minuutti) puitteissa. Sukellusnoudon kerroin on 3 ja arvostelussa tuomari kommentoi, että koira ei löytänyt esinettä intensiivisestä etsimisestä huolimatta = 0.

Viides suoritus on ohjattu hukkuvan pelastus ja tämä on tärkein liike, sillä sen kerroin on 5. Kaksi hukkuvaa uivat paikoilleen koirakon odottaessa perusasennossa. Hukkuvien etäisyys rannasta ja toisistaan on noin 15 metriä. Ohjaajan vastatessa olevansa valmis, antaa toimitsija pelastusrenkaan ohjaajalle ja ilmoittaa, kumpi hukkuva noudetaan ensin. Noudettava hukkuva alkaa myös hieman läiskyttämään vettä kädellään. Ohjaaja asettelee pelastusrenkaan ja köyden haluamallaan tavalla, renkaan pitää kuitenkin olla kokonaan kuivalla maalla, ja koiran pitää ottaa köysi maasta itsenäisesti - tai saa köyden antaakin koiralle, mutta siitä lähtee heti 3 pistettä. Ohjaaja menee auttamaan ensimmäisen hukkuvan vedestä ylös, kun koira alkaa kahlata ja ohjaaja lähettää samalla koiran toiselle hukkuvalle. Ohjaaja avustaa myös toisen hukkuvan kahluusyvyydestä seisovilleen. Helvi otti köyden hyvin maasta ja lähti menemään kohti oikeaa hukkuvaa, mutta sen verran vinosti, että rengas juuttui rantakiviin...

Nykäyksestä hämmästyneenä Helvi irroitti köydestä ja meinasi lähteä ilman rengasta hukkuvalle, mutta sain sen käskyillä takaisin ja ottamaan köydestä ja ihme kyllä vieläpä lähtemään renkaan kanssa hukkuvan luokse. Loppuosa liikkeestä meni todella hyvin; kävin auttamassa ekan hukkuvan ylös ja lähettämään Helvin toiselle, jonka se kävi myös kiertämässä ongelmitta. Tästä riemastuneena mokasin itse ihan totaalisesti. Kävin auttamassa jälkimmäisen hukkuvan ylös ja aloin taputtelemaan Helviä ennen kuin toimitsija sanoi liikkeen loppuneen! Tiesin varsin hyvin, ettei koiraan saa koskea kesken suorituksen! Näin tapahduttua, tuomari ei voinut muuta kuin nollata liikkeen :( 

Kuudes ja viimeinen yksilösuoritus on elottoman hukkuvan pelastaminen. Liikkeen kerroin on 2 ja koirakko lähtee perusasennosta, koiran seuraten ohjaajan vierellä, uimaan yhdessä kohti 20 metrin päässä sijaitsevaa, selällään kelluvaa uhria. Ohjaaja ottaa hukkuvasta otteen ja toisella kädellä koirasta kiinni, koiran tulee vetää molemmat rantaan. Kumpikaan hinauksessa oleva henkilö ei saa avustaa koiraa esim. uimalla itse. Helvi sai suorituksestaan täyden kympin ja kommenteissa tuomari totesi uinnin olleen täydellinen, etäisyyden ohjaajaan sopiva ja hinauksen moitteeton. 

Kokonaisvaikutus on myös arvosteltava asia, jonka kerroin on 3. Siinä painotetaan ohjaajan ja koiran yhteistyötä, koiran innokkuutta työskentelyyn ja työskentelyn intensiteettiä ja ohjaajan kykyä tukea ja rohkaista koiraa. Arvosanamme kokonaisvaikutuksesta oli 9: Taitava koira, jolle valitettavien vahinkojen vuoksi kaksi nollaa. Ohjaaja voisi kannustaa koiraa enemmän. Hyvää yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä. Kokonaisuudessaan Helville kertyi 125,5 pistettä eli hyväksytty tulos, mutta ei lähellekään vepe-sertin rajaa (200 p.) Tietysti hieman harmillista, kun Helvi teki niin hyvin ja nollaavat virheet olivat sukellusnouto pois luettuna todella pienestä kiinni - mutta niin pitää ylimmässä luokassa ollakin. Minä olen aiemminkin todennut, että joskus hyvistä tuloksista ei osaa iloita, jos itse ei ole ollut tyytyväinen (meille tällainen on ollut esim. yksi AVO-luokan toko-koe, josta Helvi sai 1-tuloksen) ja joskus huonommistakin tuloksista huolimatta kokeesta jää positiivinen fiilis. Tämä koe oli minulle onnistuminen, vaikka tittelit jäivät saamatta. Ainoa harmitus oli se oma jättiläismokani, mutta osaan nykyään olla armollinen itselleni ;) Suurempi harmitus olisi takuulla jäänyt, jos en olisi koskaan edes lähtenyt kokeilemaan! Tilaisuudet pitää käyttää hyväkseen, kun on osaava koira ja rotu, jolle osallistuminen Pohjoismaisiin VEPE-kokeisiin on mahdollista - Suomihan on ainoa Pohjoismaa, jossa osallistuminen on avointa muillekin roduille, kuin lansuille, nöffeille ja leonbergeille.

Voittajaluokan jälkeen oli avoin luokka ja viimeisenä alokasluokka, johon osallistuin Hildan kanssa. Mitään ennakko-odotuksia ei ollut, koska Hildalla oli mennyt Suomen kokeet simppelisti sanottuna huonosti, Tanskan liikkeitä ei oltu harjoiteltu ja alun alkaen suunnitelmana oli ollut yrittää vain soveltuvuuskoetta. Mutta niin vaan tanskalainen yhteyshenkilöni Sanne sai minut ylipuhuttua osallistumaan myös alokasluokkaan. Se alkoi puisen noutokapulan noudolla, joka ohjaajan tulee heittää vähintään 10 m rannasta. Koiran pitää odottaa, kunnes kapula on vedessä ja sitten tuoda esine ohjaajalle. Luovutusasennolla ei ole merkitystä, mutta ohjaajan pitää saada noutoesine käteensä liikkumatta ohjausruudusta. Hilda sai liikkeestä 8,5 pistettä (kerroin 2) koska se otti varaslähdön ja pudotti kapulan kerran, mutta poimi sen itsenäisesti ja toi minulle. Hildalla kun on ollut pudottelun kanssa ongelmaa, eli kaikki on tippunut suusta, kun tassut osuvat pohjaan, niin siihen nähden olen tosi tyytyväinen, miten esineiden tuomisessa käteen saakka on edistystä tullut! Muistaakseni ohjaaja saa valita, missä asennossa koira on ennen tehtävään lähtemistä ja tämän asennon pitää sitten olla kaikissa liikkeissä sama. Valitsin Hildalle sivulla istumisen eli sen piti olla joka liikkeessä perusasennossa ennen kuin vastaan olevani valmis (jonka jälkeen koiraan ei enää saa koskea). Ennen varsinaista liikettä tehtävien valmistelujen ajan koirasta saa alo-luokassa kuitenkin pitää kiinni, eli esim. silloin kun hukkuva menee paikalleen.

Toisena liikkeenä oli täysin uusi tuttavuus, jota en osaa paremmin suomeksi kääntää, kuin etsintänouto. Siinä toimitsija heittää dummyn 15 m päähän rannasta koiran huomaamatta. Tämä toteutettiin kääntämällä koira pois päin vedestä, joten Hilda kyllä kuuli dummyn molskahduksen veteen. Sitten piti ottaa aloitusasento ja päästää koirasta irti ennen lähetyskäskyä. Hilda lähti ennen käskyä, joten varaslähtö tästäkin liikkeestä ja lisäksi dummyn kanssa pelaamista rantavedessä ennen kuin toi sen minulle, annoin lisäkäskyjä. Kerroin liikkeelle on 3 ja Hildalle arvosana 6,5.

Hukkuvan pelastuksessa hukkuva menee noin 15 m päähän rannasta ja alkaa läiskyttää hillitysti vettä kädellään. Ohjaan ollessa valmis, päästetään koirasta irti ja toimitsijan luvalla koiran saa lähettää. Hukkuva tarttuu koiraa valjaista tai karvoista ja ohjaaja menee auttamaan hukkuvan ylös vedestä, kun koira alkaa kahlata. Hilda epäröi hetken aikaa lähdössä, mutta lähti sitten ja teki liikkeen ihan hyvin. En ruvennut varsinaisesti käskemään sitä, vaan rohkaisemaan, että hae vaan, voit mennä jne. Nämä luonnollisesti tulkittiin käskyiksi, mutta ei se haittaa :) Halusin nimen omaan rohkaista Hildaa ja tuntui toimivan. Ei se kiertänyt hukkuvaa, mutta kävi siinä luona kääntymässä ja hukkuva sai valjaan renkuloista kiinni. Kokonaisuudessaan Hilda sai tästä liikkeestä kuitenkin 8,5 (kerroin 4) eli alun epäröinnistä ei sakotettu kuin 1,5 p. 

Alokasluokan tärkein liike on veneen haku, jonka kerroin on 5. Vene soudetaan 15 m rannasta ja toimitsija pitää köyttä koko soutumatkan koiran nähtävillä köyttä kevyesti veden pinnalla heilutellen. Hilda lähti tikkana, otti köyden ja alkoi vetää venettä rantaan. Vaivalloisen näköistä on vielä Hildan veneen vetäminen, kun takapää vajoaa. Jotain tekniikkatreeniä talven aikana olisi välttämätöntä uintiin saada, jotta Hilda hoksaa myös takajalkojaan käyttää vedessä... Sääntöjen mukaan vene tulisi vetää niin pitkälle, että se ottaa pohjastaan maihin kiinni tai että koiran kaikki tassut ovat rannalla. Hilda päästi köydestä irti tassujen osuessa pohjaan eikä tarttunut köyteen uudelleen ennen kuin vene lipui itsekseen rantaan saakka, arvosana 5.

Viimeisenä suorituksena teimme yhteisuinnin, jossa koirakon pitää mennä yhtä matkaa veteen ja uida 10 metriä ulapalle. Koiran pitää pysyä koko uinnin ajan metrin säteellä ohjaajan vasemmalla puolella häiritsemättä ohjaajan uintia. Matkan täytyttyä koirakko kääntyy rantaan päin ja ohjaaja tarttuu koiraan, joka vetää täysin passiivisen ohjaajan rantaan. Hilda teki tämän moitteettomasti ja sai 10 (kerroin 3). Lisäksi arvostellaan kertoimella 3 kokonaisvaikutus, josta saimme 8,5. Kommentteihin tuomari kirjoitti, että oikein hyvä koira, jonka työskentelyä on ilo seurata. Yhteistyö koiran ja ohjaajan välillä on hyvä, mutta ohjaaja voisi kannustaa koiraansa enemmän. Olen tosi onnellinen Hildan motivaatiosta - puolitoistavuotias murkku teki viisi liikettä putkeen palkkanaan vain kehut eikä karannut koealueelta poukamassa pyörivien sorsien, toisten koirien tai ihmisten luokse :D Keskittyminen tehtäviin ylitti odotukseni ja oletukseni koiran sen hetkisestä osaamistasosta huimasti! Hildan loppupisteet olivat 151 pistettä (hyväksytty tulos, vaan ei siirtoa avoimeen luokkaan) ja näillä pisteillä se oli alokasluokan paras koira.

 

Lähdimme suoraan kokeesta ajamaan Ruotsin puolelle Jönköpingiin, jonne saavuimme illalla. Seuraavana päivänä oli ihan paikallaan viettää hidas aamu ja hieman luppoaikaa. Sunnuntain iltalaiva Tukholmasta jäi sitten melkein saavuttamatta, kun oli käynyt vähän ajatusvirhettä tarvittavan ajoajan kanssa ja kaiken lisäksi juutuimme kahdesti ruuhkiin yhteensä noin puoleksi tunniksi. Matkalipussa pelotellaan, että ajoneuvojen lähtöselvitys sulkeutuu puoli tuntia ennen laivan lähtöä eikä sinne pääse tämän jälkeen - ajoimme lähtöselvitykseen 5 minuuttia myöhässä ja onneksi se oli vielä auki! Laivaan lastattiin siinä vaiheessa jo rekkoja, joten ajoimme sukkana sisään ja kahden tunnin hengityksen pidättely saattoi loppua ;) Seuraavana aamuna Turusta kotiin ja koirien & varusteiden huoltoa, kuorman purkamista ym. loppupäivä. Koirat jaksoivat vielä poseerata palkintojensa kanssa, tuomisina siis muutama ruusuke, kaksi muonasäkkiä, kaksi pussia herkkuja koirille, muki ja kolme juomapulloa.