Unohdin kokonaan Tallinnan-angsteissani, että Åsa ja Kati kävivät meillä. Ihmettelen edelleen, miten nuori landseer voi olla niin rauhallinen  Åsa oli niin nätisti, sisälläkin se katseli kissoja ihan tyynesti. Kokoa Åsalla on mainiosti, samoin raajakorkeutta, mittasuhteet ovat minusta hyvät. Kapea se on vielä kaikin puolin, niin pää kuin runko saisivat vahvistua paljon. Purenta oli nyt oikea ja karvanlaatu hyvä, joskin nokipilkkuja on tullut selkään reippaasti. Vien Åsan ensimmäisen kerran näyttelyyn erkkariin, koira on silloin vasta 10 kk, mutta ihan kannatuksenkin vuoksi, vaikka keskeneräisimpiä junioreita silloin varmasti onkin.

Laskiaissunnuntaina olin Pekun kanssa vetämässä lapsia pulkalla Tavastilan koulun laskiaisriehassa. Lumimyräkkä oli melkoinen, onneksi auto vei minut koululle ja kotiin jäämättä jumiin mihinkään. Pekua tuiverrus ei haitannut, se nautti saamastaan huomiosta. Kyllä niitä ihastelijoita riittikin.