Viikkoa ennen juhannusta matkustin Helvin kanssa Ruotsin puolelle. Ajoin perjantaina Vaasaan, jossa yövyin sukulaistytön opiskelija-asunnossa ja lauantaina aamulaivalla huristelimme Uumajaan. Lauantai-illalle olin saanut sovittua MEJÄ-kokeen paikallisen tuomarin kanssa, harmillisesti koko lauantain satoi aivan tolkuttomasti vettä, joten luvassa oli hyvin märkä metsä ja jälki. Ruotsin MEJÄ-koe eroaa jonkun verran Suomen MEJÄ-kokeesta, mutta treenaamatta kokeeseen suuntasin ajatuksella, että kyllä se osaa ;) Ensimmäinen ero on siinä, että ns. liikkuvan ajankohdan kokeen voi sopia suoraan tuomarin kanssa ja tuomari tekee jäljen. Jälki tehdään tiputtelemalla verta esim. ketsuppipullosta, kun Suomessa jäljellä vedetään veristä sientä. Makuita ei länsinaapurissa käsittääkseni jäljellä ole. Meillä jäljestys alkaa osoitetulta aloituspaikalta, jossa on makuu, mutta Ruotsissa koiran pitää nostaa jälki itsenäisesti. Näin ollen tuomari näytti minulle nurkista krepitetyn ruudun ja kertoi, että jostakin ruudun alueelta jälki lähtee. Niinpä annoin Helville kehoituksen etsiä jälki ja Helvi alkoi haravoimaan aluetta. Sitten tuomari kuittasi minulle, että jälki löytyi ja annoin liinaa koko pituudelta. Maasto oli pääasiassa varpupohjaista perusmetsää, hieman suon laitaa ja hieman vanhaa kuusimetsää. Suon laidalla oli jonkunlainen umpiperä tai katkokulma, jossa Helvillä meni vähän aikaa selvitellessä, muutoin jäljestys oli aika sujuvaa. Tämän lisäksi jäljellä oli kolme muuta kulmaa.

Helvi vähän vilkuili minua aika ajoin ja tuomari tulkitsi asian niin, että koira ei pitänyt kaatosateesta - mikä voi toki olla tottakin. Ampumakokeestakin selvisimme, se toteutettiin Suomesta poiketen niin, että viimeisellä suoralla tuomari pyysi pysäyttämään koiran ja ampui edessämme starttipistoolilla. Helvi säpsähti laukausta hieman, mutta ei mitään sen enempää ja ajoi jäljen normaalisti loppuun. Kaikkiaan 27 minuuttia meni ja jäljen pituus oli 700 metriä. Maksimiaika olisi ollut 45 minuuttia, joten aika paljon aikaa siellä saisi käyttää, sillä Helvin jäljestyskin oli varsin rauhallista. Arvostelussa sanottiin jäljestämiskyvyn olevan erinomainen, tempon sopiva, työskentelyn olevan itsenäistä - käsittääkseni tarkoittaa, ettei koira tarvinut ohjaajan tukea tai tuomarin puuttumista ja laukauksensieto oli hyväksytty. Lopputuloksena Helvi sai ensimmäisen palkinnon ja Ruotsin Jäljestämisvalion arvon! Sivuhuomatuksena vielä, että Helvistä tuli Ruotsin ensimmäinen jäljestämisvalio-landseer ja Suomen ensimmäinen landseer, jolla on kahden maan valionarvo koelajista :) Hienoa, hienoa!

Ilta menikin sitten irrotellessa risuja ja kanervia neidin pöksyistä sekä föönatessa ja harjatessa hyvin märkää landseeria näyttelykuosiin hotellin kylppärissä... Onneksi sunnuntaina ei satanut, koska koko päivä meni näyttelypaikalla. Helvi oli ainoa rodussaan, mutta minkäs minä sille voin. Yksi paikallinen lansun omistaja kävi tervehtimässä ja kyselemässä Helvistä, tiedä sitten miksi hän ei ollut koiraansa kehään ilmoittanut. Tuomarina oli portugalilainen Pedro Sanchez Delerue ja arvostelu tässä: Excellent type. Feminine head. Correct bodyproportions. Good topline. Deep chest. Correct bone. Typical move, could have little more power. Excellent coat and character. Laatuarvostelusta erinomainen ja SA, paras narttu, sert ja ROP eli Helvistä tuli Ruotsin muotovalio sekä Pohjoismaiden muotovalio (Suomi ja Norja löytyy jo) ! Koska laiva Suomeen lähti vasta seuraavana aamuna, jäin odottelemaan ryhmäkehiä plus eläinlääkäriä heisimatolääkityksen todistajaksi. Ryhmäkehässä ei menestystä tullut, mutta tulipahan juostua kuulutusten kera yleisön eteen. Pitkä oli kotimatka maanantaina, mutta muutamalla pysähdyksellä ja mieli korkealla se sujui ihan mukavasti :)

Ennen Ruotsin reissua kävimme yhdessä VEPE-kokeessa Forssassa ja sieltä ei ollut kiva ajella kotiin ;) Koe oli keskiviikkona illalla ja olin vasta puolen yön paikkeilla kotona, seuraavana aamuna töihin normaalisti... Helvi sai sitten 89 pistettä eli yhden pisteen päähän jäi vesipelastusvalion titteli! Jos olisin ollut itse fiksumpi, niin pisteitä olisi ollut yli 90. Pitkän köyden vienti meni täysillä pisteillä, mutta liikkuvissa veneissä hätäilin ja annoin ylimääräisen käskyn, kun Helvi ei heti hypännyt ekasta käskystä. No se nyt vielä menetteli, mutta että olin hölmö, kun hukkuvan pelastuksessa istuin veneessä Helvin jalkakarvojen ja hännän päällä... Ekasta käskystä koira nykäisi itseään kuin lähteäkseen ja huomasin olevani sen karvojen päällä ja hämmennyin ja annoin äkkiä toisen käskyn nostaen jalkani pois. Rannansuuntaisessa viennissä Helvi ei taaskaan halunnut ottaa vientiesinettä ja annoin sille kolme lähtökäskyä, jolloin Helvi hyppäsi ilman esinettä. Sitten jouduin kutsumaan sitä nimeltä ja Helvi otti vientiesineen kädestäni, jonka jälkeen vei ongelmitta. Viisi pistettä lähti siitä, kun vientiesine annettiin vasta koiran ollessa vedessä ja neljä pistettä ylimääräisistä käskyistä. Kasvattaa luonnetta tällainen ;)