Niin se on taasen vuosi vierähtänyt. Puolet vuodesta olin vielä vanhempainvapaalla kotona, mutta tätä nykyä arki on työssä käymisen myötä huomattavasti kiireisemmän tuntuista totta kai. Ne vähät vapaa-ajan tunnit yrittää sitten jakaa niin, että jokaiselle olisi jotain: Aikaa perheelle, aikaa harrastuksille, kodin hoitoa. Harvemmin on aikaa muulle kuin näille, mutta kyllä sitä pyritään näkemään sukulaisia ja ystäviä myös. Ja onneksi pienellä mielikuvituksella ja sopivalla asenteella onnistuu monen asian yhdistäminen - esimerkiksi perhe mukaan lenkille ja siinä samalla jotain pientä treeniä koiran kanssa vaikkapa tarkkuusruudun muodossa. Sitten kun on vielä ihania ystäviä, jotka suhtautuvat myönteisesti lapsen mukana oloon treeneissä ja katsovat lapsen perään silloin, kun itse pitää keskittyä tekemiseen, niin kyllä olen todella iloinen, miten hyvin olen päässyt harrastamaan!

Helvi jäi oikeastaan tänä vuonna eläkkeelle harrastuksista. Pari kertaa kävimme vielä kokeilemassa rally-tokoa mestariluokassa, mutta tulosta emme saaneet. Kiva kuitenkin oli kokeilla. Näyttelyissä Hemppu vielä kävi ja kolme titteliä tuli lisää näin yli 10-vuotiaana: Venäjän veteraanimuotovalio, Viron veteraanivoittaja ja Baltian veteraanivoittaja. Eli kuuden kotimaan näyttelyn lisäksi Helvi osallistui kolmeen ulkomaiseen näyttelyreissuun. Kotimaan näyttelyissä Helvi oli kerran ROP, kerran PN2 ja kahdesti PN4. Ei tullut Helvistä kehäraakkia, vaan se oli vielä viimeisessä näyttelyssään täydessä näyttelykunnossa! 

Tämä yllä oleva on ehkä vuoden ihanin kuva fiiliksen puolesta. Helvi ja Huli (molemmat yli 10-vuotiaita) olivat vesipelastuskokeen uusia tuomareita kouluttamassa kesäkuussa.

Hildasta tuli siis vuoden 2019 aikana selkeästi harrastuskoirani nro 1. Näyttelyitä Suomessa tusinan verran, kahdesti ROP, kerran PN2, kerran PN3 ja kerran PN4. Ulkomailla samat reissut kuin Helvillä eli Venäjä, Viro ja Latvia sekä lisäksi Norja. Viimeksi mainitusta palasimme kotiin PN2-sijoituksella ilman valionarvoa, mutta muista hienosti kansalliset valionarvot ja kirsikkana kakun päällä vieläpä kansainvälisen muotovalion arvoon vaadittu viimeinen CACIB! Inttivalion titteliä saa virallisesti käyttää vasta kun kansainvälinen kennelliitto FCI on sen vahvistanut ja siinä voi mennä jopa vuosi. Omien likkojen välisissä mittelöissä tämä oli vuosi, jolloin Hilda päihitti Helvin ;) Helvi oli tuomarin mielestä parempi kahdessa näyttelyssä, jossa molemmat sijoittuivat paras narttu -kisassa - Hilda oli tuomarin mielestä parempi viidessä näyttelyssä. No, nämä on tällaisia huumorimielessä katsomiani tilastoja, mutta mielenkiintoista kuitenkin. Näyttelyiden lisäksi Hildan ulkomuotoa arvioitiin Landseeryhdistyksen järjestämässä jalostustarkastuksessa, joka on hyvin laaja ja yksityiskohtainen rakenteen ja rotupiirteiden tarkastelutilaisuus. Hilda sai yleisarvosanan "erittäin hyvä" eli kelpaa tämänkin puolesta mainiosti jalostukseen.

Koerintamalla emme saaneet mitään järisyttävää aikaiseksi. Vesipelastus ei sujunut suoraan sanottuna toivotulla tavalla, kuudesta koekäynnistä vain yksi AVO1-tulos. Intoa koiralla on vesityöhön, mutta en ole saanut koulutettua vielä avoimen luokan ohjattua veneen noutoa varmaksi ja pelastusrenkaan viennissäkin oli ailahtelevuutta. TOKO eli tottelevaisuuskoe ei myöskään mennyt tänä vuonna vielä tarpeeksi hyvin. Kaksi starttia avoimessa luokassa ihan tässä loppuvuodesta; tulokset molemmista, mutta pari liikettä ns. kusee. Kesällä yritimme jäljestää verijälkeä voittajaluokassa, eka koe meni aika hienosti 2-tuloksella, mutta toinen koe jäi ilman tulosta. 

BH-kokeen saimme suoritettua ja sanon vilpittömästi, että Hilda teki erinomaisen hyvän tottelevaisuuden käyttäytymiskokeessa! Myös rally-TOKO tuotti yllättävän hyvän tuloksen, kun koira veti voittajaluokan läpi kolmella eli minimimäärällä kokeita. Hildan luonnetta testailtiin pariin otteeseen vuoden 2019 aikana. Heti alkuvuodesta Kennelliiton käyttäytymisen jalostustarkastus ja keväällä MH-kuvaus; kummatkin vahvistivat käsitystäni, että Hilda on hyvä ja kiva koira :)

Tulevalle vuodelle toivon tietenkin terveyttä koirille ja lisäksi pentuonnea! Katsotaan, mihin rahkeet riittävät harrastusrintamalla. EK-ryhmämme kuivui kasaan, mutta olen viritellyt yhteyksiä, jotta voisimme jatkaa tämän monipuolisen ja mukavan maastolajin parissa jollain tasolla. MEJÄ:n jatkosuunnitelmista en osaa sanoa, muut lajit pysyvät varmasti mukana ohjelmistossa.

Lopuksi muutamia kuvia vuoden varrelta

(kuva: Ingrid Pakats)

toko-treeneistä, kuvat: Tiina Nurminen

making of -kuva joulukorttikuvan kuvaussessiosta :D