Osallistuin ensimmäistä kertaa SM-kokeen järjestelyihin ja olin myös ensimmäistä kertaa katsomassa SM-koetta. Tänä vuonna oli kuulemma kovatasoisin koe historiassa, siis vaikein päästä kun tuloksien perusteella kokeeseen valitaan. Ja olihan tulostaso kova, voittaja oli kyllä suvereeni, mutta toinen ja kolmas sija jaettiin aikavertailulla. Olin viimeisessä liikkeessä eli rannansuuntaisessa viennissä vastaanottajana. Ensin vähän jännitti, että miten sitä osaa olla tasapuolinen kaikille ja mitä jos kämmäilee jotain, mutta itse tilanteessa keskityin sitten vaan esineen ottamiseen, niin mielestäni suoriuduin ihan kunnialla. Melkein kaikki koirat saivat liikkeestä täydet pisteet. Yhden koiran kohdalla en saanut esinettä ekalla yrityksellä mutta toisella sain, toisella koiralla yritin ottaa, mutta koira kaarsi rantaan ja kolmas koira ei irroittanut 5 s. kuluessa. Eräs kilpailija hermostuksissaan sanoi niin hassusti, että oli vaikeuksia pitää pokkaa liikkeen ajan: kilpailija pyysi minua taputtamaan tamppoonia - ehkä kuitenkin tarkoitti ponttoonia

Lauantaina järjestettiin tavallinen VEPE-koe (ilman voittajaluokkaa), johon osallistuin Pekun kanssa. Eka liike hyvin, vähän ohi maalista mutta muuten ei virheitä. Vienti ei tietenkään onnistunut, esineenä oli poiju. Peku ei lähtenyt, vaan jäi leikkimään esineellä rantaveteen. Montahan kertaa olen tuon lauseen kirjoittanut?! Oman veneen hinauksen mokasin itse. Eli en estänyt omalla kropallani Pekua tarpeeksi, vaan se pääsi keulaan ja yritti noukkia köyttä veneeseen. Sitten en nähnyt muita vaihtoehtoja kuin heittää köyden uudelleen ja otin sitten Pekua pannasta kiinni, koska se olisi käynyt köyteen kiinni minun keriessä sitä veneeseen. Siinähän sitten oltaisiin taisteltu köydestä veneessä. Toisesta heitosta Peku sitten lähti ja meni vieläpä jotenkin voltin joutuen kokonaan uppeluksiin... Suoritti kuitenkin sitten hinauksen hienosti tolppien väliin. Mutta nolla tuli kun koskin koiraan. Hukkuvan pelastamisessa oli vaikeuksia pitää Peku tarpeeksi kauan veneessä. Rannalla olijoiden mukaan Peku näytti lähes raivohullulta, kuola vaan lensi kun se huuti veneessä hukkuvan perään. Voin kertoa, että jos Peku jättäisi hukkuvan pelastamatta, huolestuisin tosissani sen voinnista. Lopputulos oli 45 pistettä, ei tulosta.

Pitkästä aikaa treenailin verijälkeä koirien kanssa viime viikolla. Keli oli ihan surkea, vettä satoi kuin saavista kaataen. Helvi meni oikein hyvin, Peku ei niin hyvin, mutta selvitti jäljen kuitenkin. Jäljet eivät olleet pitkiä eivätkä vanhoja, mutta tulihan aktiviteettia kuitenkin. Helviin ei juoksu vaikuta mitenkään negatiivisesti, se tekee hommia kuten normaalisti. Kohta alkaa parhaat päivät, niin saa nähdä minne erotan uudessa kodissa koirat toisistaan yöksi. On nimittäin Helvin kolmas juoksu ja meidän kolmas koti siinä ajassa!