Nyt on aika katsahtaa menneeseen vuoteen, tyytyväisenä ja kiitollisena hienosta vuodesta. Monia oppimisen ja onnistumisen hetkiä sekä terveyttä ja ihania ystäviä, mitäpä sitä muuta voisi toivoa! Myös suuria muutoksia ja vähän luopumisen haikeutta sekä yksi ainoa puuttuva piste, joka vieläkin harmittaa, kun sitä ajattelee - tarkoitan tietysti Helvin VEPE-suoritusta Tanskassa. Muita VEPE-kokeita ei Helvi enää tänä vuonna tehnyt, mutta oli kuitenkin treeneissä mukana tekemässä aina jonkun pienen jutun ja uintia harrastettiin sitten mökillä.

Helvi menestyi näyttelykehissä hyvin niin Suomessa kuin ulkomailla. Kymmenen kehäkäyntiä vuoden aikana täällä, joista 8 ROP-VET ja yhden VSP-VET lisäksi rodun paras koira kahdesti ja VSP kerran, muita sijoituksia 2 x PN2 ja 1 x PN3. Vuoden viimeisessä näyttelyssä tapahtuikin sitten notkahdus, kun Helvi oli tuomarin mielestä "vain" erittäin hyvä eikä erinomainen. Vaikka Helvi ei sijoittunut neljän parhaan nartun joukkoon erikoisnäyttelyssä, oli kuitenkin todella hienoa saada sille SA yhtenä seitsemästä SA:n saaneesta nartusta (joita oli näyttelyssä 25 kpl) ja pokkasi muori kuitenkin rodun parhaan veteraanin palkinnon. Tuliaisina matkoilta Helvi toi Liettuan (+ Baltian) ja Slovenian veteraanimuotovalioiden arvot sekä Slovenian perus-muotovalion arvon eli titteleitä kertyi vuonna 2018 viisi, kun viimeisimpänä messarista lisäksi Helsinki Veteran Winner 2018. 

TOKO:ssa juutuimme voittajaluokkaan eikä sieltä tullut parilla yrityksellä tulosta lainkaan. No suoraan sanottuna minulla ei ollut enää motivaatiota hinkata liikkeitä - tai ennen kaikkea viretilaa Helvillä olisi pitänyt alkaa korjata, koska se osaa liikkeet, mutta kokeessa ei kulje. Olen sen itse vuosien varrella pilannut, ohjaajapehmeää koiraa olisi pitänyt tukea eri tavalla, mutta en siihen omalta jännittämiseltäni ja osaamattomuuttani kyennyt. Viihdyin kuluneena vuotena Helvin kanssa rally-tokon puolella ja siitä Helvikin tykkäsi, sillä se oppi voittajaluokan liikkeet aika vaivattomasti ja saimme neljällä koekäynnillä kolme hyväksyttyä tulosta ja koularin + siirron mestariluokkaan. Eivät ne mitään täydellisiä ratoja olleet, mokailimme koiran kanssa molemmat, mutta yllättävän hyvin alkoi luonnistua oikealla puolella tehtävät temput koiralta, joka oli noin 8 vuotta elämästään seurannut vasemmalla puolella. 

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä mainittakoon koekäynti MEJÄ:ssä. Se oli todella hieno suoritus kuumassa kelissä, neljän vuoden tauon jälkeen (tai no kävimme Ruotsissa jäljestämässä kaksi vuotta sitten) niin vaan Helvi puikotti menemään 46/50 pistettä! Olen ihan sanoinkuvaamattoman onnellinen, että Helvi on 10-vuotiaana näin terve, hyväkuntoinen ja pirteä mitä se on <3 Koekäyntien lisäksi olemme harrastelleet mm. raunioetsintää, esine-etsintää, jäljestystä ja hakua, sillä Hildan EK-treeniporukka on niin ihana, että muori on saanut mielenvirkistykseksi myös osallistua treenipuuhiin :) Viimeksi tänään Helvi löysi esineruudusta sinne vahingossa treenikaverin taskusta pudonneen esineen. 

Hilda täytti keväällä kaksi vuotta ja harrastuskoiran virka lähti toden teolla käyntiin. Aloittelimme rally-tokolla, jonka alokasluokka meni erinomaisin pistein läpi kolmella startilla. Parin kuukauden tauon jälkeen räpistelimme kasaan myös avoimen luokan kolmella hyväksytyllä tuloksella ja loppuvuoden olemme harjoitelleet lähinnä oikealla puolella olemista. Yksi MEJÄ-koe tuli myös käytyä, jossa Hilda jäljesti AVO1-tuloksen ja siirtyi sitä myöten voittajaluokkaan. Vein Hildan luonnetestiin toukokuussa ja se selviytyi koettelemuksesta oikein hyvin ja sain paljon hyvää tietoa koirastani. Kaikki osa-alueet olivat plussan puolella: toimintakykyä ja taisteluhalua on jonkin verran, terävyyttä ei ollenkaan ja puolustushalua vain vähän, hermorakenne on OK, pehmeyttä on vain vähän (rajatapaus kohtuullisen kovan kanssa), täysin hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin sekä laukausvarma. Hieno paketti!

Kesän aikana kolme VEPE-koetta riitti alokasluokan suorittamiseksi; ensimmäisessä vienti ei onnistunut, jonka johdosta käänsimme kokeissa niin, että apuohjaaja lähettää ja olen itse veneessä. Sitten alkoi lyyti kirjoittaa ja hyvät ykköstulokset johdattivat Hildan avoimeen luokkaan. Ai tosiaan, osallistui Hiltsu Tanskassakin kokeeseen voittaen alokasluokan pistein 183/200 ja nousten avoimeen luokkaan (jota emme kylläkään koskaan tule Tanskassa suorittamaan...).

Näyttelyyn Hilda osallistui vuoden aikana 11 kertaa saaden 8 x ERI ja 3 x EH. Kerran Hilda oli ROP, kolme kertaa PN2 ja kerran PN3 (kolmesti näissä sijoituksissa Helvi oli Hildan edellä). Serttejä ehti tulla tänä vuonna kolme kappaletta ennen kuin Hildasta tuli muotovalio todella hienosti ensimmäisessä mahdollisessa näyttelyssä eli 2-vuotissynttäripäivän jälkeen! Samalla Hildasta tuli Liettuan muotovalio, kun tammikuussa saatu sertti oli jäänyt odottelemaan valioitumista. Kesällä valioluetteloon päästiin lisäämään myös lomareissun johdosta saavutettu Slovenian valionarvo. CACIB:eja Hilda sai tänä vuonna Liettuasta, Sloveniasta ja Suomesta, joten kansainvälisen muotovalion arvoon vaaditut CACIB:t olisivat jo olleet kasassa ilman aikaraja-sääntöä. Eli yksi vuosi ja yksi päivä ensimmäisen ja viimeisen välillä - muutoin neljä CACIB:ia kolmesta eri maasta neljältä eri tuomarilta täyttyi jo ja yksi "ylimääräinenkin" on saatu. Nyt sitten sitä yhtä tarvittavaa ei varmaan tule sitten millään :D Erityisen ihmeellistä minusta oli Hildan sijoittuminen erikoisnäyttelyssä valioluokan neljänneksi todella kovassa porukassa ja pari viikkoa sitten messarissa sen sijoitus PN2. Jotenkin se on minulle jäänyt vähän Helvin varjoon eikä se ole ihan valmiin oloinen vielä olemukseltaankaan, mutta kai se on uskottava, että ihan hyvä koira on rakenteellisesti :)  

TOKO-kokeessa kävimme alkukesästä hakemassa 2-tuloksen, treenasimme lisää ja paransimme ykköstulokseen elokuussa. Periaatteessa siis olisin voinut jättää TOKO:n alokasluokan sikseen ja siirtyä harjoittelemaan avoimen luokan juttuja. Kiva olikin, että sain Hildan kanssa tehtyä ennen Eeliksen syntymää kaiken, mitä Hilda osasi! Jäin hyvillä mielin pienelle vauvalomalle. Loppuvuodesta palasimme sitten vielä alokasluokkaan havittelemaan koulutustunnusta ja se tulikin ihan kelpo pisteillä, nyt on sitten pakko siirtyä avoimen luokan pariin.

Vuoden pääasia Hildan suhteen on se, että kuvaustulokset osoittivat koiran olevan terve "niin edestä kuin takaa ja siltä väliltä"! Lokakuussa kuvautin lonkat, kyynärät, olat, selän ja polvet - kaikki kunnossa, aivan mahtavaa!! 

Mitään uudenvuodenlupauksia en edelleenkään tee, yritän olla koirilleni oikeudenmukainen ja niiden arvoinen ohjaaja ja hoitaa niitä niin hyvin kuin mahdollista tarjoten sopivaa ruokaa, sopivaa liikuntaa, sopivia virikkeitä ja sopivia tukihoitoja kuten hierontaa sekä kosolti rakkautta ja kiintymystä :)