TOKO:n koekooma on ikävä kyllä laajentunut rally-tokon puolelle. Ensin olin Helvin kanssa Lappeenrannassa ja sitten Espoossa. Lappeenrannan epäonnistumisen pistin aluksi sen piikkiin, ettei halliin saanut mennä koiran kanssa kuin vasta edellisen koiran suorittaessa rataa. Helville ei oikein sovi äkkilähtö, kun se on häiriöherkkä ja vaatisi vähän totuttelua uusiin paikkoihin, ettei tarvitsisi sitten radalla enää katsella ympärilleen. 

Tässä siis ratapiirros ja heti ekalta kyltiltä lähdön jälkeen alkoivat vaikeudet rintamasuunnan kanssa. Eli Helvi ei ollut tarkkaavainen ja edisti sen verran, että kun olisi pitänyt jäädä kyltille perusasentoon, oli koira jo mennyt ohitseni ja sivulle kutsuttaessa kääntyi minua kohti. Sama juttu kävi kuutoskyltillä, joka oli niinkin helppo kuin pysähdys perusasentoon ja koira maahan, mutta minkäs teet... Kuulin myös toisilta kisaajilta, että tämän kyltin kohdalle joku koira oli nostanut koipeaan eivätkä järjestäjät olleet siivonneet. Useat koirat, Helvi mukaan lukien, nuuskivat kovasti maata, mutta ilmeisesti tuomari ei tästä vähentänyt keneltäkään pisteitä. Rintamasuuntavirheestä vähennettiin vielä pisteitä kyltillä 13, jonka senkin olisi pitänyt olla ihan peruskauraa. Kakkoskyltin mokasin ihan itse, kun en lähtenyt tarpeeksi nopeasti liikkeelle, vaan Helvi ehti istua. Pyörähdys jäi koiralta tekemättä. Nämä kaikki olivat kymmenen virhepisteen kämmejä, muita vähennyksiä tuli ainoastaan siitä, kun yritin uusia pyörähdyksen ja yksi virhepiste puutteellisesta yhteistyöstä kyltillä 7. Pisteitä jäi alle 70, joten ei tulosta.

Espoossa oli mukavasti tilaa hallissa hengata vähän aikaa ennen omaa vuoroa, mutta Helvi oli taas varsin jähmeä, joten ilmeisesti "vanha kunnon" kisajännitys olikin se, joka koirasta teki omissa maailmoissaan olevan. Ratapiirros:

Ekaa kylttiä Helvi nuuhkaisi, siitä -1 piste, mutta muuten hyvin. Sitten homma niin sanotusti kusi, kun uusin kahdesti käännöksen 270 astetta vasempaan siinä siltikään onnistumatta. Sama sekoilu rintamasuunnan kanssa tapahtui toisessa radan kääntymisessä 360 astetta vasemmalle kyltillä 11. Koin kyllä myöhemmin korjaussarjaa tehdessäni valaistumisen, että Helvi sekoitti vasemmalle käännökset saksalaiseen täyskäännökseen! Taas otin -10 p. ohjaajavirheestä, sillä otin estehypyssä juoksuaskeleita liian aikaisin. Siis WTF, enhän ikinä ole edes ottanut juoksuaskeleita, miksi nyt?! Tällaisia ihmeellisiä juttuja minulle käy, kun jännitän - en pysty ajattelemaan järkevästi. Näiden isojen virheiden lisäksi joitakin yksittäisiä pisteitä menetimme, mutta pääosin muut tehtävät tuli suoritettua hyvin. Ei kuitenkaan tulosta tullut tästäkään radasta.

Helvi sai myös lihashuoltoa hieronnan muodossa, ei mainittavia löydöksiä sillä saralla. EK:ssa treenit ovat olleet hakupainotteisia, myös yhdet ilmaisutreenit kentällä. Haluaisin Hildasta rullalla ilmaisevan koiran - se on hiljainen arkielämässä, niin en yhtään halua edesauttaa sitä löytämään oman äänensä ;) Lähdimme liikkeelle opetuksessa takaperin eli Hilda teki näytölle menoja ja opetteli nättiä maalimieskäyttäytymistä. Helvin kanssa kokeilin myös rullan tuomista ja näytölle menemistä. Aikanaan muutaman kerran Helviä rullalle opetettiin, mutta luovutin, kun se sähelsi maalimiehellä ihan luvattoman paljon persus heiluen; meininki oli aika samanlaista, mutta nyt se sentään osaa jo tuoda käskystä, joten tuli ihan kätevästi tuomaan rullan minulle. 

Olen myös käynyt parilla luennolla: Tommy Wirén kertoi rankaisun käyttämisestä koirien koulutuksessa ja Anne Talvitie piti erinomaisen psyykkisen valmentautumisen päivän. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että sain koejännitystäni laskettua, mutta seuraavat kisat näyttävät, onko tuntemukseni vain teoreettinen :D Kaikki Tommy Wirénin koulutusajatuksia tuntevat varmasti arvaavat, että luennolla ei opetettu, miten rankaiset koiraa, vaan nimenomaan painotettiin positiivisen vahvistamisen olevan ensisijainen metodi. Rankaisemisestakin pitää kertoa ihmisille, jotta koiranomistajat osaisivat käyttää rankaisua koulutuksessa oikealla tavalla. Rankaisu ei tarkoita fyysistä väkivaltaa! Koiran pitää olla hallinnassa ja käsiteltävissä! Ikävä kyllä nykyään on aivan liikaa koiria, joilta esimerkiksi omistaja ei saa leikattua kynsiä tai joihin ei voi eläinlääkäri koskea ilman rauhoitusta... 

Voin jakaa muutaman johtoajatuksen, joihin tartuin erityisesti psyykkisen valmennuksen luennolla: 1) kykyuskomukset ruokkivat itseään - valta ja vastuu on jokaisella yksilöllä itsellään. 2) Jos muokkaat vain toimintaasi päästäksesi tiettyyn tulokseen, ei se auta. Sen sijaan jos muokkaat omakuvaasi, onnistumisprosentti on 100. 3) Tietyt ominaisuudet saattavat lukkiutua tiettyihin rooleihin, mutta esimerkiksi itsevarmuuden siirto roolista toiseen on mahdollista tietoisen harjoittelun avulla. 4) Mielikuvaharjoittelu: näen itseni tekemässä ja osaan tuoda siihen halutun tunteen, koen itseni tekemässä. 5) Harjoittelu tapahtuu alueella, jossa käytämme järkeämme, sen vuoksi harjoittelu on työlästä ja vaatii jatkuvaa keskittymistä -> ihmisolennon tiedonkäsittely tuolla alueella on hidasta. Osaaminen ja flow tapahtuvat automaatio-alueella, jonka tiedonkäsittely on uskomattoman nopeaa.