Pekun ristisiteen operoinnista oli tarkoitus olla jälkitarkastus viime viikolla, jonka jälkeen Peku olisi saanut palata ihan normaaliin koiran elämään. Valitettavasti Peku kuitenkin alkoi ontua juuri ennen juhannusta. Olin aiemmin sopinut fyssarin ajan juhannusaattoa edeltävälle päivälle ja hän raportoi, että polven liikerata oli OK eikä siinä ollut turvotusta eikä kuumotusta tai aristusta, mutta naksumista ja rutinaa kylläkin. Kun parin päivän lepo ei tuonut helpotusta ontumiseen, varasin Univetiin ajan tutkimukseen. Pekun polvesta otettiin röntgenillä kuva, toimenpide onnistui ilman rauhoitusta. Kuvasta näkyi että implantit olivat hieman siirtyneet eikä tibian harjanne ollut vielä vahvasti kiinnittynyt. Pekun leikannut ortopedi oli kesälomalla ja tutkinut eläinlääkäri ehdotti konservatiivista hoitoa eli neljää viikkoa vahvasti rajoitettua liikuntaa ja Cartrophen-kuuria. Pyynnöstäni Pekulta otettiin myös tulehdusarvot verestä, koska halusin varmistua, ettei haavatulehduksesta vaan ole jäänyt mitään bakteeria muhimaan jalkaan aiheuttamaan esim. märkäpesäkettä ihon alle. Tulehdusarvot olivat kuitenkin normaalit.

Pari päivää tutkimuksen jälkeen Peku meni aivan kolmejalkaiseksi! Se vain roikutti vasenta takajalkaa ja liikkuminen oli tietysti todella vaikeaa. Vaikka meillä ei ole kuistilta kuin kaksi rappua nurmikolle, ei Pekua voinut laittaa kompastelemaan niihin ja Tommin rakentaman rampin kulkeminenkin oli liki mahdottomuus. Soitin tietysti Univetiin, että nyt en kyllä halua odotella mitään lepohoidon vaikutusta ja kerroin mikä on tilanne. Pekun leikannut ortopedi oli edelleen kesälomalla, joten toinen ortopedi katsoi viimeisimmät röntgenkuvat ja ehdotti implanttien poistoa. Muutaman päivän jouduimme odottelemaan leikkaukseen pääsyä ja tilannetta hankaloitti lisäksi Tommin suunniteltu reissu Eurooppaan road-tripille. Onneksi ympärillä on hyvä tukiverkosto, sillä samalla kylällä asuva Patrik (Tommi on Patrikin eno) kävi parin päivän ajan kanssani nostamassa Pekun kuistilta alas ja sen jälkeen minun veljeni Jasu tuli meille asustelemaan.

Ennen leikkausta otettiin vielä uudet kuvat, joista näkyi että implanttien tila oli ennallaan: levyn ylimmät ruuvit olivat irti ja todennäköisesti myös korin ruuvit. Leikkauksessa löystyneet ruuvit ja levy poistettiin. Korin taaimmainen ruuvi kiristettiin ja levy korvattiin pienemmällä levyllä, joka kiinnitettiin neljällä ruuvilla. Eläinlääkärin mukaan pieni levy laitettiin varmuuden vuoksi, vaikka todennäköisesti ei olisi ollut välttämätön. Sääriluun harjanne oli hyvin paikoillaan eikä siinä todettu poikkeavaa liikettä. Alueelle lisättiin vielä keinotekoista luuhohkaa nopeuttamaan lopullista luutumista. Tein pienimuotoisen reklamaation Univetiin tuosta edellisestä käynnistä, jossa ehdotettiin lepoa hoidoksi. Lähinnä haluan tietää, olisiko edellisistä kuvista jo voinut todeta, että lepo ei ole oikea hoitomuoto kun kerran ruuveja oli irronnut. Katsotaan sitten, mitä ovat mieltä kunhan eläinlääkärit ovat keskustelleet keskenään asiasta.

Nyt pari päivää leikkauksen jälkeen Peku ei vieläkään täysin astu vasemmalla takajalalla. Jalassa oli turvotusta, joka varmasti osaltaan tuntui ilkeältä jalalla astuessa, mutta onneksi se on laskenut jo lähes kokonaan antibioottien ja kylmähoidon myötävaikutuksella. Joka päivä kuitenkin on parempaan päin mennyt.

Jasun ansiosta pystyin osallistumaan viikonloppuna VEPE-kokeisiin Helvin kanssa. Eihän sen veneestä lähteminen vielä kovin vahvoissa kantimissa ole, mutta minusta tuntui ihan tarpeelliselta päästä mukavaan tunnelmaan mukaan vastapainoksi sairastuvan pitämiselle. Lauantaina Helvin mielentila oli oikein mukava. Köyden viennissä varmistin lähtöä vielä parilla ylimääräisellä käskyllä, kun Helvi vilkaisi taakseen ennen uimasilleen menoa. Ja luovutuksessa tuli virhe, kun Helvi ei mennyt tarpeeksi lähelle venettä, jotta vastaanottaja olisi ylettänyt köyteen, mutta hienosti se oli ohjattavissa kun vei uudelleen köyden veneelle käskystä. Vähän huonosti sitten jäi köysi tämän kiepsahduksen jälkeen Helvin kaulan ympärille, mutta annoin löysää ihan koko köyden pituudelta, niin ei vaikuttanut haittaavan takaisin uimista. Pisteitä jäi 12/20. Liikkuvan veneen haussa lähtö tapahtui ajan puitteissa useamman käskyn siivittämänä, mutta siinä ajassa vene oli ehtinyt jo niin sivuun, ettei Helvi suunnistanut sinne köyttä hakemaan - minun olisi pitänyt lähettää koira heti kun saa lähettää. Halusin sitten koiran näkökulmasta onnistuneen suorituksen ja keskeytin liikkeen, jotta veneestä kutsuttiin koiraa. Hukkuvan hakeminen meni oikein hyvin, käytin kaksi lähetyskäskyä ja vielä toisen ylimääräisen käskyn rannassa, jotta Helvi tulisi maalitolppien välistä ja hyvin tuli! Helvi taisi olla ainoa voittajaluokan koira, joka toi hukkuvan maaliin, sillä vedessä oli suht voimakas virtaus ja lisäksi vielä puuskittaista tuulta samaan suuntaan kuin virtaus. Pisteitä 38/40. Rannansuuntainen vienti ei sujunut lähtöajan puitteissa ja Helvi myös kerran pudotti vientiesineen suustaan veteen. Sitten 30 s. jälkeen vienti meni hyvin... Minulle jäi tästä kokeesta positiivinen mieli, vaikka ei tulosta tullutkaan. Tärkeintä oli, että Helvi oli hyvällä mielellä ja rento. 

Sunnuntaina köyden vienti meni lauantaita paremmin, yhden ylimääräisen käskyn annoin varmuuden vuoksi. Mutta siinä olikin sitten ainoat pisteet kokeesta, kaikissa muissa ylittyi taas lähtöaika... Helvi haki veneen ja haki hukkuvan sitten ihan harjoituksen kannalta, mutta rannansuuntaista vientiä se ei vaan lähtenyt tekemään, niin en pakottanut. Olen tehnyt suuren virheen painostaessani Helviä tekemään asioita, joita se ei ole osannut tarpeeksi hyvin, jotta voisi vaatia. Toimintani on saanut Helvin lukkoon ja se on näyttänyt välillä siltä, että sitä olisi suunnilleen hakattu vepe-treeneissä. Kesälomallani harjoittelin ahkerasti Helvin kanssa mökillä hyppyjä veneestä ja laiturilta esine suussa ja ilman esinettä ja se sujuu siellä jo varsin hyvin, osaan varmaan itsekin olla oikein rento ja iloinen siellä. Yhteisissä treeneissä ei ole kuitenkaan sujunut samalla tavalla. Vika on varmasti minussa ja yritän korjata omat mokani.