Ollaan kerätty sieniä monenlaisia ja puolukoita, pari tuntia metsässä hurahtaa ihan tuosta vaan. Kahtena peräkkäisenä viikonloppuna on tehty Jaanan & Villen sekä koiriensa Athoksen ja Tuuman kanssa pidemmät sienireissut, siis ajettu autoilla korpeen ja lähdetty samoilemaan, lopuksi paistettu makkarat ja juotu kahvit luonnon helmassa - ihan parhautta! Hyttysiä ei oikeastaan enää ole, mutta hirvikärpäsiä on. Minä en mitenkään kammoa niitä, sen kun nyppii pois jos sattuu tulemaan. Sen sijaan pari viikkoa sitten löysin niskastani punkin ja se ei ollut yhtään kivaa. Onneksi ei ole tullut mitään oireita, että ilmeisesti kyseinen punkki oli terve...

VEPE:ä harjoittelimme tämän vuoden osalta viimeistä kertaa viime keskiviikkona ja jäi todella hyvä mieli treeneistä, niin kuin koko kaudesta ylipäätään. Vihdoin Helville saatiin kunnolla vauhtia veneestä hyppyyn, kun minä heitin damin veneestä rantaan päin! Olin heittänyt damin ihan silloin alussa, kun aloimme tätä harjoittelemaan, eikä Helvi silloin lähtenyt sen perään. Nyt ehkä kun koiralla alkaa olla joku idea mitä siltä toivotaan, niin dami antoi hyvän sysäyksen hypätä pois veneestä?! Myös muutama toisto vientiä lyhyellä matkalla eri esineillä meni oikein kivasti. Peku suoritti ensin liikkuvan veneen jahtauksen ja sitten viennin. Teimme havainnon, että pelastusliivit ehkä peittävät Pekulta näkyvyyden, jolloin se kaartaa takaisin eikä vie niitä veneelle - no ei kai jos ei näe minne on menossa. Eli kun pellarit laitettiin hyvin "pakettiin" ei lähdössä ollut ongelmaa.

Hakuporukan kanssa ollaan käyty raunioilla pari kertaa. Minun mielestäni Helvi työskentelee raunioilla hyvin, viime kerralla se oli hyvin ohjattavissa ja meni tarkistamaan kaikki paikat, joihin sen ohjasin. Eli koko alue tulee etsittyä ja maalimiehet se on kyllä löytänyt todella helposti. Kokeilimme myös ketteryystelineitä molemmilla kerroilla. Ekalla kerralla Helvi vähän arasteli pellin päällä kävelyä, mutta toisella ei enää arastellut. Putkeen se meni namin perässä ja tuli läpi kun siirryin loppupäähän putkea kutsumaan sitä. Tikapuut vaakatasossa olivat vähän vaikeat, mutta saatiin niissä vähän edistystä aikaan ja muutama askelma meni niin hyvin, että palkkasin siinä ja lopetettiin siihen. Pääasia on, että Helvi ei pelkää kulkea tikapuita, se ei vaan osaa vielä kulkea niin rauhallisesti että hallitsisi kaikki neljä jalkaa täydellisesti. En halua, että jalka lipsahtaa tikapuiden raosta alas, joten jatketaan harjoittelua helpommilla tikapuilla, jotka saan toivottavasti kotipihalle väsättynä. Keinulla Helvillä oli ensimmäisellä kerralla vaikeaa ymmärtää, että myös takapään on tarkoitus kulkea laudalla, mutta toisella kerralla se meni hyvin. Vähän ihmetteli, kun keinu tuli alas (en saanut yksinäni sitä kovin paljoa himmattua) mutta suoritti esteen toiseenkin kertaan eikä silloin enää juuri ihmetellyt, kun sain hyvin pysäytettyä kriittisessä kohdassa koiran ja keinu keinahti nätisti. Tynnyrisilta meni ekalla kerralla hyvin, kun oli avustajat poistamassa suurimman heilumisen. Toisella kerralla olin itsekseni ja Helvi hyppäsi sillalle, mutta se heilui niin kovasti, että en laittanut koiraa vielä etenemään vaan palkkasin sillalle noususta. Pituushyppyä kokeiltiin vain ekalla kerralla ja Helvi hyppäsi pituusesteen lyhyemmän puolen hyvin. Täytyy tästäkin tehdä kotiin versio, jossa pituutta voi kasvattaa pikkuhiljaa ja selvemmät reunat, jotta koira hahmottaa esteen. Kauko-ohjauspöytiin tutustuttiin niin, että avustaja oli pöydän takana palkkaamassa koiran ja minä lähetin. Ihan siis yhden pöydän kanssa vaan kokeiltiin irtoamista ja pöydälle menoa.

Jäljestämässäkin ollaan ehditty käydä lansuporukan kanssa. Helville halusin hyvin merkatun jäljen, jotta voin varmistua jäljellä pysymisestä ja toisaalta kehua hyvästä työstä. Ihan hyvin meni, parissa kohdassa vähän epävarmuutta, mutta muuten bueno ja esineilmaisu oli hyvä. Peku jäljesti todella nätisti kunhan alkuun pääsi parin piruetin jälkeen ja ilmaisi esineet myös loistavasti.