Tänään olin Pekun kanssa Homeetan seminaarissa Valkealassa. Kouluttajina toimivat IPO-harrastajat Sari Niiranen ja Heli Salminen ja aiheena oli koiran motivointi ja sen kanssa leikkiminen. Seminaariin oli valittu mahdollisimman monenlaisia koiria esim. portugalinpodengo, samojedinkoira, shetlanninlammaskoira, saksanpaimenkoira, welsh corgi cardigan, suomenlapinkoira, katalonianpaimenkoira ja landseer. Kukin koira oli vuorollaan leikitettävänä ja pääpaino oli siinä, että ohjaajia opetettiin leikkimään koiransa kanssa. Seminaarin anti jäi minun osaltani aika vähäiseksi. Varmasti johtuu siitä, että VEPE:n kautta olen saanut ihan maailman parasta leikkimisen opetusta Pirjolta ja Tiinalta ja jonkun verran myös lukenut aiheesta. En tiedä mitä odotin, mutta jotenkin jäi vähän tyhjä olo. Lähes kaikki osallistujat saivat saman suuntaisia neuvoja. Siitä kyllä tykkäsin, että kun oli muutama koira, jota lelut suorastaan yököttivät, niin kouluttajat sanoivat suoraan että kannattaa pysyä makupalalla palkkaamisessa, koska koirat eivät saa mitään nautintoa leluista eli eivät koe leikkimistä palkkana.

Peku leikki oletetusti innokkaasti ja kouluttaja sanoi olevansa positiivisesti yllättynyt Pekusta rotunsa edustajana. Mieli teki kysyä, että missä hän on lansuja sitten nähnyt, kun melkein kaikki minun tuntemani lansut innostuvat saalis- ja taisteluleikeistä, mutta ei kuulunut asiaan... Sellaisen vinkin sain, että kun tekninen osaaminen on rakennettu ruuan avulla ja voidaan siirtyä saalispalkkaukseen, niin Pekun kanssa voisi hyödyntää haukuttamista, kun se nytkin sitä oma-aloitteisesti tarjosi. Eli esim. hetsaa koiraa hieman patukan kanssa ja sitten laittaa sen piiloon selän taakse ja kun koira alkaa vaatimaan toimintaa haukkumalla, niin antaa käskyn ja palkaksi taisteluleikkiä. Ja häiriön kestävyyden rakentamiseksi pitäisi käydä ryhmätreeneissä vetämässä aluksi vain nopeat leikkimiset, jossa Peku ei alkaisi ollenkaan kiinnittämään huomiota muihin koiriin. Sitten kun koira alkaisi pysyä paremmin ja paremmin hyvässä työskentelyvireessä ja keskittyneenä yhteiseen tekemiseen, niin siltä voisi vaatia aluksi vain jonkun ihan pienen jutun.

Eilen olin pienellä potkukelkka-lenkillä koirien kanssa eikä Peku ole potenut sen jälkeen jalkaansa, joten eiköhän se ole parantunut. Kotipihalla leikittiin vielä esine-etsintää ja Helvi sai opetella sitä pettymyksen ja oivalluksen kautta. En nimittäin ole opettanut Helville esine-etsintää eikä se tajunnut kun käskin etsimään. Sitten kun Peku oli löytänyt pari esinettä ja saanut palkan niistä, syttyi Helvin päässä lamppu ja se meni kiiruusti etsimään saadakseen palkkaa. Hyvin löysikin, ei ollut helppoa löytää hangesta pientä muovista pilleripurkkia. Tämä nyt oli ihan tällaista mielen virkistystä, kun viskoin ihan vaan pitkin pihaa jälkiesineinä käyttämiäni tavaroita ja laskin koirat yhtäaikaa etsimään ja palkkasin jokaisesta löydöstä.

Raksalla seinät on suurimmalta osin tasoitettu, hiominen vielä niin pääsee maalaamaan ja tapetoimaan. Tänään illalla kävimme asentamassa lukot oviin, Muumitalo-meininki loppui nyt. Koirat pääsivät tutustumaan sisätiloihin, ohessa Tommin näppäisemä kuva, jossa olemme takkahuoneen ovensuussa.