Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna koitti taas vuotuinen Suomen Landseeryhdistyksen vesipelastusleiri, joka kokoaa yhteen harrastajia ympäri Suomen eri rotuisten koiriensa kanssa. Leiri järjestettiin tänäkin vuonna hyväksi todetulla Ahvenlampi Campingin leirintäalueella Saarijärvellä. Perjantaina Hiace täyttyi koirista ja kamoista, kun otimme Miian kanssa suunnan Keski-Suomeen, valitettavasti keli oli kylmän puoleinen koko viikonlopun pieniä auringon pilkahduksia lukuun ottamatta. 

Leiri alkoi siis vasta lauantaina, mutta perjantaina Landseeryhdistys järjesti iltakokeen, johon olin Hildan ilmoittanut. Hyppy ja veneen nouto teki pienet tepposet, kun Hilda ei jostain syystä meinannut löytää vetoköyttä. Vesi siellä on tummaa ja pinta väreili tuulesta ja vetoköysi oli tummansininen, joten Hilda ei varmaan yksinkertaisesti nähnyt köyttä (ei ollut ainoa koira, jolla oli vähän vaikeuksia). Se pyöri edes takaisin köyden lähettyvillä ja käytin käskyjä, kun se näytti välillä siltä, että menee rantaan. Neljä käskyä kaiken kaikkiaan piti käyttää, joten yksi ylimääräinen teki virhepisteen. Lisäksi virhepisteitä tuli siitä, että Hilda otti köyden kolmannella yrittämällä. Tämä oli minulle yllätys ja mietin, missä menee raja aina uuden yrityksen kanssa?! Selvää olisi, jos koira tarttuisi köyteen ja päästäisi irti ja tarttuisi taas, mutta tässä tapauksessa koira käytti aikaa köyden etsiskelyyn. 

Pelastusrenkaan viennissä Hilda luuli aivan selvästi, että palkka on veneessä. Se ulisi veneen perään ja lähti ilman vientiesinettä. Uskoi kuitenkin, kun käskin sen takaisin! Toisella lähetyksellä Hilda otti pelastusrenkaan köydestä, mutta pudotti sen suustaan lähtiessään uimaan. Taas käskin takaisin ja kolmas kerta toden sanoi. Luovutus oli todella hyvä, ei irroittanut kuin luvan saatuaan ja olin tosi tyytyväinen. Kahdesta uudelleen lähettämisestä lähti pisteitä ja ylimääräisiä käskyjä tuli kolme. Nämä uudelleen lähetykset ehtii siis tehdä, kun koira on käynyt maalilinjan ulkopuolella, muuten ei varmaan ehtisi, koska silloin olisi kyseessä vielä lähtöajan laskeminen (lähtöaikaa on 30 sek.) Maalilinjan ulkopuolella käytyä aika katsotaan kokonaissuoritusajan mukaan, joka on neljä minuuttia - tosin tuomari kyllä keskeyttää, jos näyttää, että koira on haluton työskentelemään ts. ei tee mitään. Eikä koiraan saa koskea siitä kerran irti päästettyään, mutta onneksi Hilda kuuntelee ja tottelee sen verran, että tulee takaisin sivulle, koska uudelleen lähetys pitää tehdä kuivalta maalta lähtien. 

Ohjattu veneen haku ei onnistunut. Muistaakseni tarkoitus oli hakea oikealla ollut vene ja aluksi näytti, että Hilda menee juuri sinne, mutta jostain syystä muutti suuntaa ja meni vasemmalle. Siellä aikansa pyörittyään köyttä etsimässä luovutti ja tuli takaisin rantaan kuuntelematta yrityksiäni ohjata sitä oikealle veneelle. Hukkuvan pelastaminen meni täysillä pisteillä, siitä sain Jonna Räisäseltä kaksi kuvaa. Ensimmäisessä ollaan matkalla suorituspaikalle hyvin tarkkaavaisena ja toisessa hukkuvaa tuomassa rantaan.

Pisteitä jäi 59 (ei oikeuta tulokseen)

Leirillä sain Hildalle todella hyviä harjoituksia ja sen motivaatio tuntui kasvavan ihan silmissä. Tein veneen haku -liikkeiden loppuosia eli köyden kiinnipitoharjoituksia ja vientiharjoituksia vaihdellen pitkän matkan harjoituksista luovutusharjoituksiin ja sitten toki ohjausharjoituksia vasemman ja oikean välillä. Myös pari hukkuvan kiertämisen alkeisharjoitusta mahtui viikonloppuun. Ihan huippu leiri taas kerran, niin seuran kuin treenien osalta!

Molemmat koirat saivat lihashuoltoa; Helvi ennen leiriä osteopaatilla ja Hilda leirin jälkeen hieronnan muodossa. Osteopaatti sanoi Helvin rangan olevan ihan hyvä, eikä suuria murheita ollut muuallakaan. Hildalla oli jumeja etupäässä etupäässä.