Helvi steriloitiin maanantaina Kouvolan Univetissa, tähystysleikkauksen suoritti Pia Kesti. Leikkaus odotteluineen kesti noin 3 h ja sujui kuulemma erittäin hyvin. Tähystyksen aiheuttama leikkaushaava on noin 3 cm pituinen ja oikein siisti. Kauluria täytyy pitää, koska Helvi osoitti heti nukutuksesta toivuttuaan kiinnostusta omatoimiseen haavanhoitoon... Kauluri ei onneksi aiheuttanut mitään sopeutumisvaikeuksia, vaan Helvi on ihan sinut sen kanssa eikä ole millänsäkään, vaikka joskus se ottaa kulmiin tai muihin esteisiin kiinni kulkiessa. Vaikeuksia sen sijaan tuottaa 10 päivän sairasloma - ensimmäisen yön jälkeen kun koira ei ole oloaan yhtään kipeäksi tuntenut, vaan haluaisi juosta ja hyppiä kuten tavallisesti, sekä leikkiä Pekun kanssa. Kaikki ulkoilut on suoritettava hihnassa kiinni ollen, että tikit kestää matkassa mukana. Olin kolme päivää lomalla kotona koirien kanssa ja sen jälkeen töissä ollessani ovat koirat olleet sisällä päivät poikkeuksellisesti. Painoa Helvillä oli 51 kg ja hoikaltahan tuo näyttääkin taas kun talviturkki on poissa.

Viikonloppuna osallistuimme oman seuran MEJÄ-kokeeseen, mutta nollatuloksella. Koe oli sangen alhainen tulostasoltaan kaiken kaikkiaan, muistaakseni 8/12 jäi ilman tulosta ja 1-tuloksia vain kaksi kpl. Tuomari toi esille loppupuheenvuorossaan, että harvinaisen paljon hukkia tuomittiin paluujälkien seuraamisesta ja että varmaan öisellä rankkasateella ja koepäivän helteellä oli vaikutusta asiaan. Keli oli siis aivan älytön, mittarissa 24 astetta ja hiostavaa. Käytin Helvin kahteen otteeseen uimassa, mutta se ehti kuivua täysin ennen omaa suoritusvuoroaan, joka tietty sattui iltapäiväksi noin klo 14. Tästä seurasi odotetusti se, että Helvi ei halunnut ollenkaan jäljestää. Näin heti lähtömakauksella, että hommasta ei tule mitään enkä saanut sitä tsempattua työintoiseksi. Kun on kuuma, niin on kuuma. Juteltiin sitten tuomarin kanssa ja päätettiin, ettei ole järkeä jatkaa.

Hakutreeneissä viimeksi harjoittelimme umpipiiloja. Kalliolla oli muutama maalimies piilossa kääriytyneinä pressuihin. Helvillä on ollut vähän vaikeuksia alkaa ilmaista umpipiilossa olevaa maalimiestä, niin siihen nähden ihan yllätyin miten hyvin tämä nyt meni. Tai siis ei sillä raunioilla ole mitään vaikeuksia umpipiilojen kanssa, mutta metsässä on pitänyt tähän saakka jonkun hetken ihmetellä ja kierrellä epämääräistä möykkyä.

Ja hei, VEPE on alkanut taas! Ekat treenit meni kaikilta ryhmän lansuilta niin hienosti, että suoraan kokeisiin olisi melkein voinut niiden perusteella mennä. Peku lähti viemään damia toisella lähetyksellä 30 metriin ja haki hukkuvan, Helvi teki kaikki AVO-liikkeet, tosin ei täysillä matkoilla kaikkia. Avoimen luokan ekan liikkeen eli toisen veneen tuonnin osalta liike tehtiin kokeenomaisesti ja hyvin meni. Viennissä teimme kaksi toistoa lyhyeltä matkalta (noin 15 m) eikä mitään ongelmia. Oman veneen hinaus myös varsin hyvällä lähdöllä verraten miten vaikeaa tämä on Helville ollut. Hukkuvan pelastuksessa veneissä olleiden mukaan Helvi ui kovempaa kuin koskaan ja näytti nousevan lähestulkoon liukuun. Tästähän ei sitten ole kuin yksi suunta - alaspäin. Eilen puikoissa oli ainoastaan Peku ja vienti ei sujunut. Lähetin sen ehkä sata kertaa ja poijun pureskelu rantavedessä oli vaan mielessä. Ja Pekuun kun ei toruminen tehoa siinä vaiheessa kun kierrokset on katossa, niin vein sen autoon miettimään. Seuraavalla kierroksella kokeilin sitten uudelleen ihan samalla tavalla ja ei lähtenyt ekasta lähetyksestä. Sanoin siinä sitten, että kolme kertaa yritän ja sitten lähtee koira autoon taas miettimään. Ilmeisesti hurtta otti vinkistä vaarin ja vei toisella lähetyksellä poijun hienosti! Siitä bileet pystyyn ja viimeiseksi vielä Pekun tykkäämä veneen nouto voittajaluokan tyyliin.