Kävin Helvin kanssa kokeilemassa, kuinka se on omaksunut uudet vepe-liikkeet ja sujuvatko vanhat vielä. Inkoossa oli koe viikkoa ennen juhannusta ja keli oli suht haasteellinen navakan sivutuulen ja isojen aaltojen takia. Voittajaluokka alkaa nykyään toisen veneen noudolla ja liike on suoritustavaltaan ennallaan, mutta ohjaaja voi antaa kaksi käskyä ilman virhepisteitä. Helvi oli luokkansa viimeinen suorittaja ja olin aika saletti köysiveneen vauhtia katsellessani, että Helvi ei tule ehtimään köyteen kiinni. Sitten, kun se hyvästä lähdöstä huolimatta ei edes suunnannut määrätietoisesti suoraan toiselle veneelle, vaan katseli minua, olin viimeistään varma, ettei liike onnistu. Annoin sitten toisen käskyn, joka tehosi ja Helvi sai kuin saikin liikkuvan veneen kiinni ja meni vielä tolppien sisältä maaliin :) Pitkän köyden viennissä ainoa muutos on vino linja eli köysi viedään jommalle kummalle 15 m suorasta linjasta sivussa olevalle poijulle. Ja tietysti käskytyksessä se muutos, että entisten lähetys & irroitus -käskyjen sijaan ohjaaja voi käyttää kaksi käskyä miten parhaaksi näkee. Minä käytän käskyt lähetykseen ja irroitukseen kuten tähänkin asti. Helvi suoriutui hienosti pitkän köyden viennistä täysillä pisteillä.

Kolmantena liikkeenä oleva pelastusrenkaan nouto on uusi liike. Siinä koira hyppää toisessa sivupoijussa kiinni olevasta veneestä, hakee toisella poijulla olevasta veneestä pelastusrenkaan ja tuo sen ohjaajalle. Tässä Helvi hieman epäröi lähdön kanssa, luultavasti siksi, kun aallot keikuttivat venettä sen verran paljon. Annoin siis toisen lähtökäskyn. Sitten vielä varmistin, ettei Helvi lähde renkaan kanssa rantaan ja kutsuin koiraa, joten yksi ylimääräinen käsky tuli annettua. Unohdin kysyä ennen suoritusta venetuomarilta, että odottaako ohjaaja lupaa ottaa rengas vai saako sen päättää itse... Niinpä odotin turhaan hetkisen aikaa ja Helvi ui siinä ajassa veneen viereltä veneen keulaan. Tuomarit miettivät, tulisiko koiralle tuomita luovutus toisella yrittämällä, mutta koska minä en ollut tehnyt elettäkään ottaakseni renkaan eikä koira poistunut veneen luota, oli lopputulos yhtä pistettä vaille täydet pisteet. Viimeisenä suorituksena tehtävä hukkuvan pelastaminen tehdään nykyään pelastusrenkaan avulla. Koira lähetetään rannalta ja sen tulee mennä hukkuvan luokse niin, että hukkuva saa renkaasta kiinni. Hukkuvalla siis ei enää ole dummya, johon tarttumalla koira vetäisi hukkuvan maihin eikä hukkuva myöskään loiskuttele vaan on täysin passiivinen. Minulla oli vähän säätöä lähettämisen yhteydessä, kun tuuli ja aallot kuljettivat renkaan huonoon paikkaan ja köysikin jäi vielä vähän jumiin rantakiviin. Siirsin siis rengasta vielä ennen kuin vastasin olevani valmis ja lähtökäskyn jälkeen nostin vielä köyttä kivien päältä, että Helvi saa renkaan liikkeelle ilman yllättäviä nykäisyjä. Harmillisesti Helvi ei saanut hukkuvaa tuotua rantaan, koska se pyörähti kahdesti hukkuvan edessä, mutta niin kaukana, ettei hukkuva ylettänyt renkaaseen. Sitten kun se ui kohti minua, ei antamillani lisäkäskyillä ollut enää vaikutusta. Kaiken kaikkiaan pisteitä tuli siis 74/100 eli VOI3. 

Helvin kesän toinen vepe-startti tapahtui viikko sitten Luumäellä Landseeryhdistyksen kokeessa. Tällä kertaa toisen veneen nouto ei onnistunut... Helvi lähti hyvin, mutta jäi uimaan lähtöveneen vierelle. Muutaman käskyn jälkeen keskeytin liikkeen ja pyysin kutsumaan koiraa toisesta veneestä, jotta sain Helvin kuitenkin tekemään liikkeen. Köyden vienti sujui täysillä pisteillä, pelastusrenkaan noudossa vähennettiin kolme pistettä ylimääräisistä käskyistä. Kaksi ylimääräistä oli tarkoituksella annettu ja yksi vahingossa. Kutsuin siis Helviä luokse, kun se näytti ihan olevan rantaan menossa pelastusrenkaan kanssa ja kun sain köyden käteeni, kerkesin alkaa kehua ennen kuin tuomari sanoi "aika". Suusta tuli "hyvvvvv" enkä saanut sitä nielaistua, vaikka tajusin heti mokani :D Hukkuvan pelastamisessa en nähnyt Helviä enää lähetyksen jälkeen kuin vasta takaisin tullessa, kun auringon silta vedessä oli niin kirkas. Hyvin oli kuulemma kiertänyt hukkuvan! Tuloksena taas VOI3. Seuraavana päivänä talkoilin soutajana.

TOKO-ryhmä jäi kesätauolle ja pääsin osallistumaan viimeiselle treenikerralle, vaikka muuten kesäkuussa osallistumiseni oli valitettavan harvalukuista. Teimme rally-rataa sateisessa säässä ja sain videot suorituksista. Hildallehan avoimen luokan rata oli haasteellinen, kun ei se osaa vielä alo-luokan liikkeitäkään. Niinpä suoritin radan kahdesti; ensin imuttamalla namin kanssa ja totuus näkyy hyvin sitten toisessa suorituksessa, jossa herkkuja ei sadellut suuhun samaa tahtia ;) Helvi oli äänekkäällä tuulella...

https://www.youtube.com/watch?v=aXHipZcWW0o&feature=youtu.be

https://www.youtube.com/watch?v=ZikDmTZWOmw&feature=youtu.be

Hildalle kävi heti Viron reissua seuraavana keskiviikkona mitättömältä tuntunut äksidentti, josta kuitenkin tuli pidempiaikainen ja kolmea eläinlääkärikäyntiä edellyttävä riesa. En nähnyt maassa mitään erikoista, mutta yhtäkkiä Hilda alkoi selvästi ontua vasenta etujalkaansa. Isossa anturassa oli ihan pienen pieni pistohaava ja seuraavana päivänä koira oli ihan kolmijalkainen, joten ei muuta kuin eläinlääkäriin pelkona, että anturaan on mennyt jotain sisälle (lasia, metallia) ja jäänyt sinne vaivaamaan. Hilda rauhoitettiin ja eläinlääkäri viilti sen verran suuremmaksi haavaa, että pääsi pienillä atuloilla vähän kaivelemaan josko jotain löytyisi. Ei löytynyt, joten hoito-ohjeena tarkkailu, kun vierasesineen mahdollisuutta ei voinut poissulkea ja muutaman päivän ajan kipulääkettä. Yleensä elimistö alkaa puskea itsekseen pois päin, jos jotain ylimääräistä on kudoksissa, mutta pahimmassa tapauksessa voi joutua avaamaan koko anturan. Viikko tästä eteenpäin tassussa oli kaksi tulehtunutta aluetta ja ei kun uudelleen klinikalle. Toinen alue oli varpaiden välissä, jossa oli selvä kova patti ja toinen oli välikämmenessä - vieläkään ei eläinlääkäri voinut sanoa, ettei siellä olisi jotain, joka nyt olisi tulossa pois. En kuitenkaan lähtenyt vielä kuvaamaan tassua (pienet vierasesineet eivät näy röntgenissä, vaan pitäisi kuvata tomografialla), vaan päätimme ensin yrittää antibioottikuuria. Onneksi paraneminen alkoi siitä ja nyt kinttu on ihan kunnossa! Luultavasti tulehdukset tulivat nuolemisesta, koska en ensin pitänyt Hildalla kauluria kun ei se ollut minun nähteni ollenkaan kiinnostunut jalastaan. Aina pitäisi vaan sitkeästi iskeä se kauluri koiralle päähän kun jotain tulee... Kysyin muutes eläinlääkärin mielipidettä Hildan hoikkuudesta, kun siitä kerran ulkomuototuomari huomautti. Hilda painaa 43 kg ja eläinlääkärin mukaan on siellä ihannepainon alarajoilla, mutta kuitenkin vielä normaali. Sitähän minäkin. 

Viime sunnuntaina osallistuin koirien kanssa Lindströmin Jennyn vepe-koulutukseen, josta seuraavat kuvat (kuvaajasta en ole varma, luultavasti Yrjö Mäkelä)