Helvi kävi v. 2012 luonnetestissä ja pisteitä kun jäi 73, niin testasin sen uudelleen (raja 75 p.) Pisteet pysyivät samoina, mutta osa-alueista pari oli tällä kertaa eri arvioinnilla kuin viimeksi. Lea Haanpään ja Mia Möllerin arviointi: toimintakyky -1 pieni, terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua, puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty, taisteluhalu -1 pieni, hermorakenne +1 hieman rauhaton, temperamentti +2 kohtuullisen vilkas, kovuus -2 pehmeä, luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin ja laukauspelottomuus ++ laukauskokematon. Edellisellä kerralla toimintakyky oli katsottu kohtuulliseksi ja luoksepäästävyys mielisteleväksi, muutoin samoilla arvioilla.

Minun mielestäni toimintakykyä sotki tässä testissä Helvin pehmeys. Eli kelkkaa Helvi meni itsenäisesti haistamaan heti kun se oli pysähtynyt viereeni ja pimeässä huoneessa se tuli luokseni ilman apuja (tosin aikaa meni, kun se kävi tervehtimässä tuomareita ensin). Nämä ovat toimintakyvyn erikoiskokeet, joissa koiralla ei ollut mitään vaikeuksia. Luonnetestin arvosteluohjeessa sanotaan, että pieni toimintakyky on koiralla, joka selvästi pelkää kelkkaa ja ohjaaja joutuu auttamaan käymällä kyykkyyn kelkan viereen ja puheella. Pimeässä koiraa joudutaan kutsumaan useita kertoja ja koira epäröi ja etenee hitaasti. Toki toimintakykyä tarkastellaan läpi koko testin, mutta en silti ihan allekirjoita arviota.

Terävyys, eli koiran aggressiivinen reagointi sen tuntiessa olonsa uhatuksi, on Helvillä käytännössä olematon. Yksin seinään kytkettynä ja hyökkääjän ilmestyessä koira näyttää siltä kuin voisi pahoin eli menee todella vaisuksi, ei elettäkään itsensä puolustukseen ja sitten kun hyökkääjä muuttuu ystävälliseksi, seuraa muutama helpottunut hännän heilautus. Puolustushalua Helvillä sen sijaan on eli tässä erona on se, että koira on ohjaajan kanssa, kun hyökkäys tapahtuu. Helvi pysyy vierelläni ja haukkuu hyökkääjää ja kun tuomari tulee lähestulkoon iholleni saakka, niin Helvi tekee varoittavana eleenä valepuraisun ilmaan. Ystävälliseksi muuttunut hyökkääjä saa samantien koiran hyväksynnän.

Taisteluhalu ei ole kasvanut vuosien varrella, vaan edelleen leikkiä tuomareiden kanssa on vaikeaa saada käyntiin. Minun kanssani Helvi leikkii testissä sekä puukepillä että patukalla, mutta tuomarin ottaessa lelusta kiinni, höllenee ote ja Helvi mieluummin höheltää tilanteessa mukana muuten vaan koko kropallaan.  Pieni taisteluhalu on harmi, kohtuullinen olisi minusta oikein kätevä. Hermorakenteesta annettiin arvio +1 hieman rauhaton, eli koira rasittuu henkisesti testin edetessä ja osoittaa lieviä merkkejä rauhattomuudesta, mutta selviytyy kaikista osasuorituksista.

Helvi muisti selvästi edellisestä testikerrastaan sekä haalarin että tynnyrin. Haalaria kohti jouduin kävelyttämään koiran useaan kertaan, koska Helvi kulki vierelläni kun tarkoitus olisi ollut, että koira kulkee edellä. Helvi muisti, että haalari säikyttelee eikä halunnut mennä sitä kohti. Viimein haalari saatiin ylös ja uudelleen ohitse mentäessä Helvi pisti vähän jarruja päälle. Tynnyriä Helvi väisti oikeastaan jo silloin, kun tynnyrin vetonarusta vedettiin ja se nousi maasta. Väistö oli terävä ja nopea, mutta ei silmitön pako. Tynnyrin tsekkaukseen piti vähän kaarrella, kun Helvi ei halunnut tulla kohtisuoraan sen luo. Nämä reaktiot ja selvät muistot viime testistä osoittavat selvästi, kuinka pehmeä Helvi on. Toivottavasti muisti pelaa myös hyvien asioiden suhteen yhtä hyvin kuin ikävien asioiden suhteen!

Luoksepäästävyydeltään Helvi luokiteltiin nyt peruslansumaiseksi eli hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin. Laukauksensietotestiä ennen kävelin koiran kanssa poispäin testialueelta ja kun olisi pitänyt palata takaisin, löi Helvi hetkeksi liinat kiinni ja sain houkutella sitä jonkun verran, että se suostui tulemaan kanssani. Laukauksiin ei ilmennyt kummempaa reagointia, sen verran huomioi ensimmäisen paukun, että luokiteltiin laukauskokemattomaksi. Tuomarit miettivät tosi kauan ennen arvioinnin antamista - enpä tajunnut alkupuhuttelussa kertoa, että koira on testattu aiemmin, se olisi selkeyttänyt varmasti monia asioita Helvin suorituksessa... Tässä video loppuarvioinnista:

Pari päivää luonnetestin jälkeen vein Helvin Haminan Animagiin hammashoitoon. Vuosi sitten isosta poskihampaasta lohkesi pala, johon oli ajan kanssa kertynyt hammaskiveä. Helvi rauhoitettiin ja eläinlääkäri totesi kruunumurtumassa olevan pulpayhteyden! Olin tapaturman jälkeen kysynyt kunnalliselta eläinlääkäriltä pitääkö hampaalle tehdä jotain, mutta hänen mielestään ei tarvittu muuta hoitoa kuin hammaskiven poisto tarvittaessa. Siinä sen taas näkee, että spesialistilla kannattaa käydä jos yhtään itseä epäilyttää... Vaihtoehtoina oli joko Veikkolassa tehtävä juurihoito tai sitten hampaan poisto. Valitsin hampaan poiston ja Helvi on nyt yhtä P4-hammasta köyhempi. Muutoin hammastarkastuksessa todettiin, että yläetuhampaissa on pieniä kiillevaurioita ja oikean ylä-P4-hampaan kruunusta on pieni osa kulunut ja siinä on tertiääri dentiiniä (tummaa) mutta ei yhteyttä pulpaan, joten sille ei vielä tarvitse tehdä mitään. Muuten hampaat ovat hyvässä kunnossa.

Tässä vaan tulee mieleen, että onkohan mahtanut hammas olla kipeä? Jos vaikka vesipelastus oli niin nihkeää sen takia, että veneen vetäminen tai dami suussa hyppääminen veteen tuntui ikävältä hampaassa ja leuoissa - kyllä olen taas ollut tyhmä, kun en ole tätä osannut ajatella!