Helsingin VEPE-kokeita oli siirretty kahdesti sinilevän vuoksi, mutta nyt ne viimeinkin pystyttiin pitämään. Ajelin Rajasaareen Pekun kanssa ja millainen keli meitä odottikaan! Tuuli oli navakkaa ja aallot sen mukaiset. Tuli sitten koettua sekin, että Peku - siis PEKU - ei tohtinut hypätä veneestä kuin ainoastaan oman veneen hinauksessa toisella köyden heitolla! Jotka Pekua yhtään ovat nähneet kokeissa tai treeneissä tietävät, että Peku on erittäin kovasti niin köyden kuin erityisesti hukkuvan perään ja on AINA ennen tätä koetta suorittanut kaikki muut AVO-liikkeet vientiä lukuunottamatta. Niinpä olin aivan ällikällä lyöty, kun lähtöajat ylittyivät ekassa ja viimeisessä liikkeessä, kolmannessa lähtöaikaa jäi hieman yli sekunti jäljelle... Ainoa selitys lienee se, että Peku ei ole enää nuoruuden voimiensa tunnossa eli siitä on tullut varovainen. Vene keikutti ihan mahdottomasti eikä pohjalla/reunalla ollut mitään mattoa, vaan pohja oli märkä ja liukas. Ehdin tietysti jo ajatella, että koiralla on jotain vialla, kun ei halua tehdä, mutta sunnuntaina Peku sitten teki taas vanhaan malliin onneksi! Vienti ei kylläkään onnistunut ja hukkuvan pelastamisessa maalilinjan ohitusta tuli roimasti. Mutta sillä nyt ei ole väliä, kun oman mittapuuni mukaan saatiin kuitenkin onnistunut koesuoritus ja koira oli intoa täynnä. Sunnuntaina ei siis tuullut ja veneeseenkin oli laitettu matot sekä pohjalle että reunalle.